Veroilla on merkitystä osakesäästäjälle (korjattu)

Tehdessäni uutta kirjaani kompastuin verottajaan tai tarkemmin sanottuna osinkoverotukseen joka näyttäisi syövän enemmän tuottoja kuin odotin. Tämä kaikki varsinkin pitkällä tähtäimellä. Koska tämä kaikki yllätti ainakin minut ja laskuni eivät tunnu täsmäävän aikaisempaan ajatteluuni, on minun pakko laittaa laskuni jo nyt esille. Kyseessä on tietysti teoreettiset esimerkit, koska kukaan meistä ei tiedä miten verotus tulee vaikuttamaan tuottoihin seuraavien vuosikymmenien aikana. Verottaja, kun on riippuvainen poliitikoista ja heidät vaihdetaan keskimäärin joka neljäs vuosi. Pidemmittä puheitta suoraan asiaan:

Ennen kuin kuin alamme laskemaan tarkemmin verojen vaikutusta sijoituksiin on syytä näyttää mikä on tilanne verojen suhteen juuri nyt. Kaikki esimerkit ovat enemmän tai vähemmän keskimääräisiä arvioita, koska verottaja voi tehdä muutoksia päätöksiinsä. Pörssiyhtiöiden pääomatuloista veroja menee seuraavasti:

• Pääomaverojen prosentti on 40000€:n asti 30%:ia ja siitä ylöspäin 32%:ia
• Osingot ovat 85%:sti pääomatuloa ja 15%:ia verotonta
• Osakkeiden luovutusvoitot ovat 100%:sti verotettavaa pääomatuloa
• Yli 10 vuotta omistettujen osakkeiden myynnissä voidaan käyttää 40%:in hankintameno-olettamaa ja alle 10 vuotta omistetuissa 20%:in.

Seuraavissa esimerkeissä oletamme reaalituottojen olevan kulujen jälkeen 7%/vuosi. Oletamme osinkojen ja osakkeiden arvonnousun olevan keskimäärin tasoissa eli 3.5%/vuosi molemmilla. Oletamme pitkäaikaisen sijoituksen horisontiksi 30 Vuotta ja lyhyempiaikaisen sijoitushorisontin olevan vuosi. Lyhyen ajan horisontin omaava sijoittaja tekee kauppoja keskimäärin kerran vuodessa. Oletamme hänen saavan myös osinkoja joka vuosi. Katsotaan ensin pidempiaikaisen sijoittajan tuottoja verojen jälkeen, kun sijoitettava summa on ollut 1000€:a.

30V sijoitus: 1000€*(1.07-(0.035*0.255))^30 noin 5921€

Arvonlisäystä 2807€ ja osinkoja 2114€ alkupääoma 1000€

Hankintameno-olettamaa 40% käyttäen saadaan veroja 3807€*0.6*0.3=685€

30V sijoitus veroineen 5921€-685€=5236€

1V kerrallaan 1000€*(1.07-(0.035*0.255+0.035*0.3))^30=4394€ 

Kuten näistä esimerkeistä näemme niin veroetu pitkäikaiselle sijoittajalle on selkeä. Se mikä tästä esimerkistä ei suoraan näy on se, että ilman hankintameno-olettamaa etua ei oikeastaan olisi. Tämä ei ole vielä syy paukutella henkseleitä pitkäaikaisen osakesijoittamisen puolesta, koska osinkoverot syövät ison osan tuotoista. Sen sijaan hajautettu indeksirahastosalkku on paljon verotehokkaampi. Oletetaan hajautetun indeksirahastosalkun reaalituotoiksi kulujen jälkeen tuo samainen 7%:ia. 

30V sijoitus: 1000€*1.07^30=7612€

30V sijoitus veroineen 7612€-((7612*0.3*0,6))=6242€

Nämä luvut kertovat karua kieltään uudelleen osingot sijoittavien indeksirahastojen verotehokkuudesta nykyisessä tilanteessa. Me emme voi olla varmoja tulevaisuudesta, koska verolakeja muutetaan jatkuvasti. Pidän näitä lukuja kuitenkin hyvänä todisteena siitä ettei veroja voi kokonaan unohtaa sijoituksia tehtäessä. Niiden minimoiminen ei saa olla päätavoite vaan mahdollisimman suuret tuotot. Jokaisen sijoittajan tulee tämän esimerkin myötä kysyä itseltään: ”Pystynkö minä suorilla osakesijoituksilla lyömään uudelleen osingot sijoittavien indeksirahastojen veroedut?” Tämän lisäksi Lyhytjänteistä spekulointia vastaan puhuvat suuremmat kulut, joten silloin on tuottojenkin oltava paremmat. 

Nyt luvut tuntuisivat täsmäävän paremmin, mutta saa toki edelleen kertoa missä olen väärässä.

-TT

Arvaukset vuodelle 2014 osa 2, muu maailma

Naapurimaissamme kaikki hyvin lukuunottamatta Venäjää.

Ensi vuonnakin naapurimaistamme Ruotsi ja Norja tulevat pärjäämään erittäin hyvin. Venäjällä sen sijaan nähdään ensimmäiset suuremmat mellakat, mutta ne onnistutaan tukahduttamaan. Putin jatkaa vallassa vielä pitkään, vaikka hieman saattaakin kärsiä talousvaikeuksien myötä kaasun- ja öljynhintojen laskiessa. Kaiken kaikkiaan naapureillamme menee kuitenkin ensi vuonna paremmin kuin Suomella.

Euroalue ajautuu deflaatioon

EKP yrittää pyristellä vastaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Todennäköisesti se jälleen toimii Saksan vaatimalla tavalla eikä ala painamaan rahaa vaan keskittyy enemmän puhumiseen tekojen sijaan. Pidän tätä pidemmällä aikavälillä oikeana ratkaisuna, koska rahanpainaminen ei ole ennenkään onnistunut eikä niin käy nytkään. Euromaista suurimpiin vaikeuksiin joutuvat Ranska, Hollanti ja Italia. Näistä Hollanti joutuu kuseen pankkiensa ja asuntokuplansa puhkeamisen takia ja Ranska ja Italia eivät vaan yksinkertaisesti pärjää kansainvälisessä kilpailussa. Sen sijaan Espanja ja Irlanti sinnittelevät kohtuullisesti jo toteutuneiden säästöjen vuoksi. Kreikan Euroerosta ei keskustella ensi vuonna, vaikka se on maan ainoa mahdollisuus päästä pidemmällä aikavälillä omille jaloilleen.

Jenkkilä

Purkkalassa pörssit tekevät vielä ison nousun heti vuoden alkuun, mutta ne taipuvat parinkymmenen prosentin laskuun vuoden lopussa. Mitä taas tulee Fedin rahan painamiseen niin se yrittää vähentää alkuvuodesta sitä siinä kuitenkaan onnistumatta. Syy siihen on se, että narkkari (rahamarkkinat) vaatii lisää kamaa suoneen pysyäkseen pystyssä ja sitä Fed jossain välissä tulee lisäämään, mutta siitä huolimatta varsinkin lyhyemmät korot alkavat nousta vieläkin rivakammin kuin tänä vuonna. Jossain välissä se saattaakin olla sitten Game Over, mutta tuskin vielä ensi vuonna. Fiscal Cliff iskee taas helmikuussa ja taas saadaan aikaiseksi jonkinlainen kompromissi joka siirtää asioita hieman eteenpäin. Mitä taas tulee esimerkiksi kullan hintaan niin se tulee laskemaan ensi vuonna vielä lisää. Myös öljyn ja kaasun hinnat tulevat laskemaan arvauksieni mukaan. Ison rahan pelurien arvaukset ensi vuodesta löytyvät mm. täältä

Ei suuria mullistuksia yhteiskuntajärjestelmissä

Yhteiskuntien muutokset tulevat pysymään vielä kohtuullisen pieninä eikä suurempia luonnonmullistuksia tulla näkemään. EU tuottaa taas turhia säännöksiään liukuhihnalta ja Suomi joutuu kärsimään. Ydinvoimalaonnettomuuksia ei tulla näkemään, mutta tuulivoiman toivottomuus tullaan havaitsemaan ainakin Euroopassa, jossa sähkön hintapiikit iskevät saksalaisiin kuluttajiin. Siirtolaisvirrat tulevat ensi vuonnakin lisäämään ja paljon Afrikasta tulevia pakolaisia tulee hukkumaan välimereen. Iranin ydinvoimaohjelma ei juurikaan tule hidastumaan taaskaan, mutta tänä vuonna Obama tulee todennäköisesti ottamaan lievemmän kannan maan mahdollisten ydinaseiden kehittelyyn. Pohjois-Korea ei tule hyökkäämään minnekään eikä Kiinastakaan kuulu kummia, vaikka he saattavatkin hieman uhitella naapureilleen.

Urheilumaailmassa ei tapahdu ihmeitä.

Urheilussa ei tapahdu mitään mullistavaa. Kuitenkin jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa tullaan taas toteamaan Gary Linekerin lausahdus ”Jalkapalloa pelataan maksimissaan 120 minuuttia ja Saksa voittaa aina” kuolemattomaksi viisaudeksi. Espanja tippuu yllättäen jo ennen välieriä ja Argentiina epäonnistuu Messin johdolla. Mestareiden liigan voittaa edelleen FC Nahkapöksyt ja Barcelona tulee kakkoseksi. Sotshissa suurimman kultamitalisaaliin kerää Norja ja Venäjä tulee toiseksi. Kanada voittaa jälleen kerran olympiakultaa miesten ja naisten jääkiekossa. Venäjä taas tulee epäonnistumaan pahasti KHL:n supertähtien vetäessä kolajuomaa vielä arvokisoissakin vaihtopenkillä.

Kaiken kaikkiaan vuosi 2014 tulee olemaan muun maailman suhteen aika lailla hajuton ja mauton eikä mitään isoja mullistuksia tapahdu. Olen yleensä väärässä, joten niin varmaan tässäkin asiassa. Onneksi olen aika lailla sinut tietämättömyyteni kanssa ja osaan monesti reagoida asioiden vaatimalla tavalla.

On myös edelleen syytä muistuttaa etten tiedä mistään mitään eikä arvauksiani ensi vuoden taloudellisista muutoksista kannata ottaa vakavasti. Eikä varsinkaan veikkauksistani urheilun suhteen.

Mites teidän omat veikkauket siitä kuinka maailma makaa ensi vuonna?

-TT

Ho´s before Pros

Vaikka otsikko saattaakin hämätä joitakin niin kirjoituksessa ei ole tarkoitus käsitellä sukupuolieroja tai tasa-arvoa vaan kertoa miksi meillä amatööreillä on erittäin paljon etuja verrattuna niin sanottuihin ”ammattilaisiin” mitä tulee osakesijoittamiseen. Meidäthän on erinäisten tahojen ansiosta aika hyvin onnistuttu aivopesemään ja luulemaan ettei tavallisella amatöörillä ole mitään mahdollisuuksia ammattilaisia vastaan. Kun sitten ruvetaan katsomaan faktoja niin asia ei ole niin yksinkertainen. Jos ette halua uskoa minua niin suosittelen lukemaan ja hankkimaan Peter Lynchin teoksen One up on Wall Street, jossa hän käy näitä amatöörien etuja läpi. Tämäkin kirjoitus pohjautuu ennen kaikkea hänen mielipiteisiinsä, vaikka tarkoitus on heittää omiakin mausteita teille pureskeltavaksi.

On tietysti huomioitava, että kaikki salkunhoitajat ja muut ammattilaiset eivät toimi rajoittamalla itseään samalla tavalla kuin monet muut, mutta ainakin Lynchin mukaan he ovat enemmänkin poikkeuksia kuin normaalitapauksia. Salkunhoitajien rajoittavia tekijöitä ovat lakipykälät, kulttuurilliset ja sosiaaliset esteet. Näiden esteiden vaikuttavuuden vertailu on erittäin vaikeaa ja ison asian ollessa kyseessä on pakko käydä tämä suppeasti läpi.

Jos mietitään lakipykäliä ja osakkeiden ostoa ja myyntiä niin tärkein tavallisia sijoitusrahastoja rajoittava tekijä on laki joka ei salli yksittäisen osakkeen summan nousevan yli kymmenesosan. Tämä ei tietääkseni kuitenkaan koske mm. Hedge-rahastoja, mutta tavalliset osakerahastot joutuvat tyytymään rajoitukseen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mikäli jokin yksittäinen osake on onnistunut sijoitus ja se nousee selkeästi muita salkkuyhtiöitä paremmin on sitä pakko alkaa myymään tämän osuuden lähestyessä kymmentä prosenttia salkusta. Jokaisen sijoittajan salkussa näitä muita paremmin pärjääviä yrityksiä löytyy varmasti muutamia ja niiden myyminen nyt vain sattuu olemaan harvinaisen typerää mikäli niillä menee hyvin. Kuitenkin lakipykälät estävät tällä ”aallolla” ratsastamisen ja pakottavat myymään osakkeita. Tämä rajoitus on suurin yksittäinen lainopillinen syy sille miksi amatööreillä on suuri suhteellinen etu ”ammattilaisiin” verrattuna. Lyhyt esimerkki: Salkkuyhtiön x osuus rahastosta on 5%. Sen hinta nousee 100% vuodessa ja muut sijoitukset pysyvät nollilla. Tällöin salkun koko on kasvanut 5% ja yhtiön X suhteellinen osuus on noussut noin 9.5%:iin minkä seurauksena on rahastonhoitajan pakko alkaa myymään sijoitusta. Tämän jälkeen kurssi tuplaantuu uudestaan, mutta rahastonhoitaja ei ole voinut tehdä muuta kuin jatkaa myymistä. Tämä esimerkki on tietysti yksinkertaistettu, mutta periaate on aika lailla sama eli se, että parhaiten pärjänneitä osakkeita on salkunhoitajan monesti alettava myymään halusi hän sitä tai ei. Tässä pienessä mittakaavassa ei asia ole vielä mikään suurempi ongelma, mutta pidemmällä tähtäimellä ja monien osakkeiden tapauksessa tästä muodostuu selkeä rajoitus salkunhoitajalle. Tällaista rajoitusta taas amatööreillä ei ole.

Jos mietitään kulttuurillisia ja sosiaalisia rajoitteita niin niitä löytyy monia. Yksi erittäin suuri syy on se miten rahastonhoitaja joutuu hyvin monissa tapauksissa työnsä säilyttääkseen pysyä markkinoiden konsensusmielipiteessä, koska mikäli hommat menevät päin helvettiä jostain syystä niin ne eivät saa kuitenkaan mennä pahasti pieleen verrattuna muiden markkinoillatoimijoiden sijoituksiin. Tämä salkunhoitajan vertaaminen indeksiin ei edes tapahdu mitenkään pitkällä tähtäimellä useimmissa tapauksissa vaan sitä tapahtuu jatkuvasti mm. kvartaalitasolla. Tämän seurauksena useiden ammattilaisten kädet ovat sidotut ja harvalla riittää rohkeus tehdä asiat täysin oman päänsä mukaan. Jos mietitään myös muita sosiaalisia rajoitteita niin salkunhoitajien on pakko myös jatkuvasti selitellä tekemisiään joko yrityksen johdolle tai sitten asiakkaille. Tähän menee Lynchin mukaan noin neljäsosa tehokkaasta työajasta mikä taas vähentää heidän mahdollisuuksia keskittyä tutkimaan sijoituskohteita. Kohteiden valinta on myös erittäin monella ammattilaisella rajoitettu tiettyyn ylemmältä tahalta määrättyyn koriin mikä tarkoittaa sitä, että jotkin ylemmät tahot ovat ensin kollektiivisesti päättäneet mistä osakkeista tämä ammattilainen pääsee kohteensa valitsemaan. Tällainen kollektiivinen konsensusmielipide aiheuttaa sitten keskinkertaisen tuloksen, koska se vaatii keskittymisen niihin kohteisiin jotka sopivat tähän yleiseen konsensusmielipiteeseen eli keskinkertaisuus ruokkii keskinkertaisuutta, vaikka itse salkunhoitaja olisikin erittäin pätevä. Myös yritysten markkina-arvojen pitää monissa tapauksissa kuten eläkeyhtiöillä olla riittävän suuret, koska sijoitettavat varat ovat myös valtaisat. Tämän seurauksena eläkesalkkujen hoitajat eivät voi valita pienempiä ja potentiaalisia yrityksiä samalla tavalla kuin sinä. Näihin sijoittaminen, kun aiheuttaa heti osakekurssien nousun mikä taas rajoittaa sijoitusmenestystä juuri pienempiin yrityksiin sijoittamisessa. Sinulla taas ei ole tällaista rajoitusta eikä ostosi tai myyntisi vaikuta hintoihin. Sinulla on siis erittäin hyvä mahdollisuus toimia jo paljon aikaisemmin tietyissä tapauksissa kuin ammattilaisilla. Tämä on myös erittäin tärkeä etu sinulle. Sinulla on myös mahdollisuus keskittyä niihin kohteisiin joissa sinulla on jonkinlainen suhteellinen etu.

Se mitä nämä edut tarkoittavat tuottojen suhteen on Lynchin mukaan joitakin prosentteja vuosittain pidemmällä aikavälillä. Tämä tekee vuosien/vuosikymmenien saatossa huomattavan eron verrattuna sijoitusrahastojen tuottoihin. Itseasiassa Lynch myös mainitsee, että mikäli ei tee riittävällä marginaalilla rahaa keskimääräisiin tuottoihin nähden ei kannata nähdä vaivaa.

Tässä pohdittavaa meille amarööreille,

-TT