Ho´s before Pros

Vaikka otsikko saattaakin hämätä joitakin niin kirjoituksessa ei ole tarkoitus käsitellä sukupuolieroja tai tasa-arvoa vaan kertoa miksi meillä amatööreillä on erittäin paljon etuja verrattuna niin sanottuihin ”ammattilaisiin” mitä tulee osakesijoittamiseen. Meidäthän on erinäisten tahojen ansiosta aika hyvin onnistuttu aivopesemään ja luulemaan ettei tavallisella amatöörillä ole mitään mahdollisuuksia ammattilaisia vastaan. Kun sitten ruvetaan katsomaan faktoja niin asia ei ole niin yksinkertainen. Jos ette halua uskoa minua niin suosittelen lukemaan ja hankkimaan Peter Lynchin teoksen One up on Wall Street, jossa hän käy näitä amatöörien etuja läpi. Tämäkin kirjoitus pohjautuu ennen kaikkea hänen mielipiteisiinsä, vaikka tarkoitus on heittää omiakin mausteita teille pureskeltavaksi.

On tietysti huomioitava, että kaikki salkunhoitajat ja muut ammattilaiset eivät toimi rajoittamalla itseään samalla tavalla kuin monet muut, mutta ainakin Lynchin mukaan he ovat enemmänkin poikkeuksia kuin normaalitapauksia. Salkunhoitajien rajoittavia tekijöitä ovat lakipykälät, kulttuurilliset ja sosiaaliset esteet. Näiden esteiden vaikuttavuuden vertailu on erittäin vaikeaa ja ison asian ollessa kyseessä on pakko käydä tämä suppeasti läpi.

Jos mietitään lakipykäliä ja osakkeiden ostoa ja myyntiä niin tärkein tavallisia sijoitusrahastoja rajoittava tekijä on laki joka ei salli yksittäisen osakkeen summan nousevan yli kymmenesosan. Tämä ei tietääkseni kuitenkaan koske mm. Hedge-rahastoja, mutta tavalliset osakerahastot joutuvat tyytymään rajoitukseen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mikäli jokin yksittäinen osake on onnistunut sijoitus ja se nousee selkeästi muita salkkuyhtiöitä paremmin on sitä pakko alkaa myymään tämän osuuden lähestyessä kymmentä prosenttia salkusta. Jokaisen sijoittajan salkussa näitä muita paremmin pärjääviä yrityksiä löytyy varmasti muutamia ja niiden myyminen nyt vain sattuu olemaan harvinaisen typerää mikäli niillä menee hyvin. Kuitenkin lakipykälät estävät tällä ”aallolla” ratsastamisen ja pakottavat myymään osakkeita. Tämä rajoitus on suurin yksittäinen lainopillinen syy sille miksi amatööreillä on suuri suhteellinen etu ”ammattilaisiin” verrattuna. Lyhyt esimerkki: Salkkuyhtiön x osuus rahastosta on 5%. Sen hinta nousee 100% vuodessa ja muut sijoitukset pysyvät nollilla. Tällöin salkun koko on kasvanut 5% ja yhtiön X suhteellinen osuus on noussut noin 9.5%:iin minkä seurauksena on rahastonhoitajan pakko alkaa myymään sijoitusta. Tämän jälkeen kurssi tuplaantuu uudestaan, mutta rahastonhoitaja ei ole voinut tehdä muuta kuin jatkaa myymistä. Tämä esimerkki on tietysti yksinkertaistettu, mutta periaate on aika lailla sama eli se, että parhaiten pärjänneitä osakkeita on salkunhoitajan monesti alettava myymään halusi hän sitä tai ei. Tässä pienessä mittakaavassa ei asia ole vielä mikään suurempi ongelma, mutta pidemmällä tähtäimellä ja monien osakkeiden tapauksessa tästä muodostuu selkeä rajoitus salkunhoitajalle. Tällaista rajoitusta taas amatööreillä ei ole.

Jos mietitään kulttuurillisia ja sosiaalisia rajoitteita niin niitä löytyy monia. Yksi erittäin suuri syy on se miten rahastonhoitaja joutuu hyvin monissa tapauksissa työnsä säilyttääkseen pysyä markkinoiden konsensusmielipiteessä, koska mikäli hommat menevät päin helvettiä jostain syystä niin ne eivät saa kuitenkaan mennä pahasti pieleen verrattuna muiden markkinoillatoimijoiden sijoituksiin. Tämä salkunhoitajan vertaaminen indeksiin ei edes tapahdu mitenkään pitkällä tähtäimellä useimmissa tapauksissa vaan sitä tapahtuu jatkuvasti mm. kvartaalitasolla. Tämän seurauksena useiden ammattilaisten kädet ovat sidotut ja harvalla riittää rohkeus tehdä asiat täysin oman päänsä mukaan. Jos mietitään myös muita sosiaalisia rajoitteita niin salkunhoitajien on pakko myös jatkuvasti selitellä tekemisiään joko yrityksen johdolle tai sitten asiakkaille. Tähän menee Lynchin mukaan noin neljäsosa tehokkaasta työajasta mikä taas vähentää heidän mahdollisuuksia keskittyä tutkimaan sijoituskohteita. Kohteiden valinta on myös erittäin monella ammattilaisella rajoitettu tiettyyn ylemmältä tahalta määrättyyn koriin mikä tarkoittaa sitä, että jotkin ylemmät tahot ovat ensin kollektiivisesti päättäneet mistä osakkeista tämä ammattilainen pääsee kohteensa valitsemaan. Tällainen kollektiivinen konsensusmielipide aiheuttaa sitten keskinkertaisen tuloksen, koska se vaatii keskittymisen niihin kohteisiin jotka sopivat tähän yleiseen konsensusmielipiteeseen eli keskinkertaisuus ruokkii keskinkertaisuutta, vaikka itse salkunhoitaja olisikin erittäin pätevä. Myös yritysten markkina-arvojen pitää monissa tapauksissa kuten eläkeyhtiöillä olla riittävän suuret, koska sijoitettavat varat ovat myös valtaisat. Tämän seurauksena eläkesalkkujen hoitajat eivät voi valita pienempiä ja potentiaalisia yrityksiä samalla tavalla kuin sinä. Näihin sijoittaminen, kun aiheuttaa heti osakekurssien nousun mikä taas rajoittaa sijoitusmenestystä juuri pienempiin yrityksiin sijoittamisessa. Sinulla taas ei ole tällaista rajoitusta eikä ostosi tai myyntisi vaikuta hintoihin. Sinulla on siis erittäin hyvä mahdollisuus toimia jo paljon aikaisemmin tietyissä tapauksissa kuin ammattilaisilla. Tämä on myös erittäin tärkeä etu sinulle. Sinulla on myös mahdollisuus keskittyä niihin kohteisiin joissa sinulla on jonkinlainen suhteellinen etu.

Se mitä nämä edut tarkoittavat tuottojen suhteen on Lynchin mukaan joitakin prosentteja vuosittain pidemmällä aikavälillä. Tämä tekee vuosien/vuosikymmenien saatossa huomattavan eron verrattuna sijoitusrahastojen tuottoihin. Itseasiassa Lynch myös mainitsee, että mikäli ei tee riittävällä marginaalilla rahaa keskimääräisiin tuottoihin nähden ei kannata nähdä vaivaa.

Tässä pohdittavaa meille amarööreille,

-TT