Vähemmän on Enemmän kirja 9/xx

Syvällisyys

Vähemmän on enemmän ajattelu on syvällistä ja siihen kuluu paljon aikaamme. Sen vuoksi meidän on muistettava, että tekemiseen käytetty aika vähenee ajatteluun käytetyn ajan kasvua enemmän. Meidän on kaivettava syvältä syitä asioille. Siihen kuluu enemmän aikaamme, koska usein keskitymme seurauksiin syiden sijaan. Riittävän syvältä kaivaminen on ainoa tapa päästä kokonaisuuden kannalta tärkeimpiin vähiin asioihin. Meidän on keskityttävä ajattelemaan riittävän hyvin, jotta huomamme asioiden tärkeyden. Meidän tulee varata tarpeeksi aikaa ja etsiä oma paikkamme, jossa pystymme kaivamaan pintaa syvemmältä.

Reflektiivisyys

Vähemmän on enemmän ajattelu vaatii reflektiivisyyttä ja kykyä nähdä sisimpäämme. Meidän tulee kerätä riittävästi tietoa siitä kuinka olemme asioihin reagoineet, jotta pystymme tähän. Tiedonkeräämisen hyty tulee siitä, että valehtelemme itsellemme. Lisätieto parantaa mahdollisuuksiamme havaita väärät ajattelu- ja käytösmallimme. Jotta voisimme nähdä sisällemme, tulee meidän kerätä tietoa tekemisistämme. Esimerkkinä voimme pitää sitä kuinka kuvittelin olevan tehokas internetin hyödyntäjä, kunnes aloin mittaamaan omaa ajankäyttöäni RescueTime-ohjelmalla. Nykymaailma on keskittynyt ensisijaisesti tekemiseen mikä ei jätä tilaa ajattelemiselle. Toisenlainen ajattelumalli eli keskittyminen muutamaan kallisarvoiseen näkemykseen toimii paljon tehokkaammin. On järkevämpää ajatella tarkkaan valittuja mahdollisuuksia ja panostaa niihin, joista 

saamme aikaan huipputuloksia tai hyviä tuloksia pienellä vaivalla.

Epätavallisuus

Vähemmän on enemmän ajattelu eroaa nykyajan maailmaa hallitsevista ajattelumalleista. Normaaliajattelu kerää ison kasan jätettä, johon on piilotetttu pari kultahippua. Epätavallinen ajattelumalli tarkoittaa sitä, että pidämme jätteen siellä missä se on ja keskitymme näkyvillä oleviin hippuihin. Meidän tehtävämme on selvittää miksi muut tekevät hommat väärin tai reilusti alle oman tasonsa. Tämän jälkeen meidän tulee kehittää vastakohtaisia toimintamalleja. Me etsimme poikkeuksia, joilla on suuret vaikutukset. Pieniä kultahippuja, jotka tuottavat suurimmat ja nautinnot löytyy jokaiselta elämänalueelta. Me olemme ainoat ihmiset, jotka voimme niitä löytää elämästämme. Poikkeuksien hyödyntäminen tuottaa suuremmat tulokset kuin voimme kuvitella. Meidän on itse löydettävä suurimmat ylijäämät, joita hyödyntää ja suurimmat alijäämät, joista päästä eroon.



Hedonistisuus

Meillä on vain yksi elämä, josta voimme nauttia. Meidän on tehtävä asioita, joista todella pidämme. Suurimmat saavutukset ovat yleensä korkean motivaation ja ilon sivutuotteita. Emme pääse niihin käsiksi mikäli emme nauti siitä mitä teemme. Emme voi toimia muiden mukaan vaan olemalla rehellisiä itsellemme. Yksi suurimmista murheista mitä ihmiset toteavat kuolinvuoteellaan ainakin Bronnie Waren kirjan ”viisi suurinta katumusta kuollessa” mukaan on ”Olisipa minulla riittänyt rohkeutta elää sen mukaan mikä minulle oli tärkeintä sen sijaan, että elin kuten muut minulta odottivat.” Suurin osa meistä viettää suurimman osan ajastaan heidän kanssa, joista he eivät erityisemmin pidä. He tekevät työtä, josta he eivät ole innoissaan vaan odottavat seuraavaa lomaa tai viikonloppua. Vapaa-aikamme kuluu myös usein tekiessämme asioita, joista emme nauti. Tämä toimii myös päinvastoin. Suurin osa meistä ei vietä aikaansa niiden seurassa, joista eniten pidämme. Me emme myöskään työskentele meitä eniten kiinnostavalla alalla. Seurauksena vietämme elämäämme saaden vähemmän nautintoja kuin mahdollisuutemme.

Hedonistisuus käsitetään lähinnä oman edun ja itsekkyyden ajamisena. Perimmäinen tarkoitus onkin sitä, mutta suurempaa kuvaa tarkastellessamme huomaamme tämän palvelevan ihmiskuntaa paremmin. Onnellisten ihmisten seuraa parantaa elämänlaatuamme. Hedonistisuus on enemmänkin välttämättömyys suuriin saavutuksiin ja muiden auttamiseen. Ne meistä, jotka tekevat asioita muiden tahdosta ovat keskimäärin onnettomampia kuin muut. Onnettomat ihmiset tekevät myös läheisensä onnettomiksi purkaessaan pahaa oloaan. Mikäli joku haluaa meidän elävän toisin kuin haluamme niin on kyse heidän itsekkyydestään. Mikäli elämäntyylimme ja valintamme eivät vahingoita muita niin heidän on itsekästä vaatia meitä muuttumaan vain siksi, että sopisimme paremmin heidän maailmankuvaan. Itsensä rakastaminen on itsestään välittämistä. Eikä vielä suoranaista itsekkyyttä. Pitäessämme huolta itsestämme, pystymme myös auttamaan muita, sen sijaan että energiamme kuluisivat ongelmiemme kanssa taistellessamme.