Kehityksemme on mennyt eteenpäin,
vaikka jätteen määrä onkin lisääntynyt. Meillä on hirveän
suuri määrä parannettavaa ja vähemmän on enemmän ajattelu
kertoo myös siitä. Tätä voimme pitää optimistisuutena. Monet
uskovat lähes kaiken ihmiskunnalle hyödyllisen olevan jo keksitty.
Tämä ei pidä paikkaansa. Vain pieni osa resursseistamme merkitsee
saavutustemme kannalta. Näihin osiin tulisi meidän laittaa
suurimmat panostuksemme. Kun parannamme tärkeimpien resurssiemme
hyötykäyttöä, pystymme luomaan paremman maailman tuleville
sukupolville. Me kaikki voimme parantaa elämäämme jättämällä
jätteemme kasaamatta. Tämä lumipallo kasvaa sitä nopeammin mitä
paremmin hyödynnämme parhaita resurssejamme. Seurauksena on
vaurauden, hyvinvoinnin ja osaamisen kasvattaminen harppauksittain.
Perinteinen ajattelumme keskittyy
jokaisen panostuksen ja sen kohteen tasa-arvoisuuteen muiden
panostusten ja kohteiden kanssa. Se myös uskoo siihen, että meidän
pitäisi saada samasta työstä samaa palkkaa. Epälineaarisuus
tarkoittaa sitä, että pieni osa ihmisistä tekee suurimman osan
tuloksesta ja suurin osa ei tuota kuin tappiota. Tämä tarkoittaa
myös uskomusta siitä, että palkkojen pitää nousta samaa vauhtia
vastuunkasvamisen kanssa. Monet pomoistamme tekevät kuitenkin vain
keskinkertaista tai jopa huonoa työtä ja tuottavat enemmän
vahinkoa. Tämän ajattelun mukaan heille ei pitäisi maksaa
hierarkian vaan tulosten mukaan.
Tasapuolinen ajattelu houkuttelee
meitä. Ongelmaksi muodostuu todellisuus. Mikään ei ole koskaan
tasapainossa tai tasapaino ei ainakaan ole pysyvä ilmiö. Vain
harvat ymmärtävät hyvien ja huonojen tulosten todelliset syyt.
Epälineaarisuus tarkoittaa myös sitä, että pienet muutokset
voivat tuottaa meille suuria tuloksia. Vain harvat päätökset
todella merkitsevät elämämme aikana. Meidän tulee päästä eroon
lineaarisesta ajattelusta, kun asiat eivät toimi. Voimme harvoin
tehdä töitä enemmän parantaaksemme taloudellista asemaamme,
muuttaa puolisoamme komentamalla tai hankkimalla korkeamman
koulutuksen jäädessämme työttömäksi. Näiden tekojen
seurauksena tilanteemme tuskin paranee. Meidän tulee sen sijaan
ajatella millaisessa tilanteessa olimme, kun asiamme olivat paremmin.
Tämän huomaamisen jälkeen meidän tulee järjestelmällisesti
pyrkiä pääsemään samaan. Meidän pitää ajatella suurimpia
saavutuksiamme ja kuinka voisimme nykyasemassamme tehdä jotain yhtä
hienoa. Mikäli jostain syystä työmme tai parempia tai pahempi
puoliskomme on asioiden parantamisen tiellä, tulee meidän vaihtaa
se.
Meidän on lapsesta pitäen ohjelmoitu ajattelemaan menestyksen tarkoittava isoja tuloja, komeilta kuulostavia titteleitä, jatkuvaa kiirettä ja viimeistä muotia olevia teknisiä laitteita. Tämä on vielä yhdistetty kovaan stressiin. Toisin sanoen, kyse on siitä kuinka lujaa jokainen juoksee oravanpyörässä. Meidän tulisi tämän kaiken sijaan määritellä itse mitä menestys tarkoittaa. Toisille se tarkoittaa nopeampaa juoksua ja toisille kiireettömyyttä. Juoksuvauhdin lisäämisen sijaan voimme ottaa rennosti ja menestyä silti. Kunnianhimon voi yhdistää rentoon elämänasenteeseen. Liika stressi vähentää mahdollisuuksiamme nauttia menestyksestämme saaden kaikki tehot irti itsestämme. Meidän pitää myös pysähtyä. Saadaksemme kaivettua parhaat ideamme esiin.
Voimme kysyä itseltämme olisivatko suuret tiedemiehet saaneet tiedettä eteenpäin mikäli he olisivat keskittyneet johtamaan ryhmiä tiedemiehiä? Suurin osa saavutuksistamme tapahtuu nopeasti. Meillä ei ole tarvetta säntäillä edestakaisin. Jatkuva kiire vähentää mahdollisuuksiamme saavuttaa suuria. Saavutukset vaativat meiltä keskittymistä ja rennompaa asennetta. Tällä suhtautumisella saamme myös enemmän irti niistä. Kiire kiireen vuoksi ei johda mihinkään hyödylliseen. Se on tekosyymme olla henkisesti laiskoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti