Tili tuli, tili meni, kuka välistä sen veti?

On varmasti olemassa paljon niitä ihmisiä jotka ihmettelevät miksi rahat eivät riitä tai mihin ne menevät, joten tässä pieni niin sanottu peruskurssi tästä asiasta. Kylmä fakta suomalaisten tilanteesta on se, että huomattavan suuri osa tuloista häviää käytännössä samalla hetkellä, kun työnantaja maksaa työntekijälle palkan. Tämä tapahtuu normaalisti joko kerran tai kaksi kuukaudessa. Kuvassa 1 on nykynuorten ja vanhempienkin ihmisten lähtötilanne mitä tulee työntekoon.

 

Samalla hetkellä, kun palkanmaksu tapahtuu lähtee noarmaalitapauksissa osa palkasta sekä verottajalle että jollekin eläkeyhtiölle. Kuvassa 1. tulot on jaettu kolmeen osaan joista ylin menee suoraan verottajalle mikäli kyseessä ei ole pimeä palkka. Alin osa taas menee eläkeyhtiölle ja vielä pienempi osa mahdollisesti on kirkollisveroa jota en itse maksa. (kirkollisveroa ei ole laitettu kuvaan ollenkaan) Se taitaa tällä hetkellä olla prosentin luokkaa riippuen kirkkokunnasta. Tietääkseni evankelisluterilainen seurakunta ottaa joitakin prosentin kymmenyksiä vähemmän kuin ortodoksinen seurakunta. Tilanne on kirjoitushetkellä ainakin tälläinen. Tällä hetkellä työläisten maksetut verot menevät ”mustaan aukkoon” joka on kuvassa. Katkoviivat ovat sitä varten, että ”hyvinvointiyhteiskunnan” vaatima veroprosentti kasvaa joka vuosi, koska poliitikot eivät uskalla tehdä äänestäjien kannalta oikeita ratkaisuja äänien lähtiessä vihaisilta yhteiskunnan ”eläteiltä”. Tämä musta aukko voisi myös pienentyä, mutta sitä ei ole nähty viime vuosina. Eläkeyhtiön ottama osuus on viiden prosentin luokkaa juuri nyt. Käytännössä tämä summa on myös jatkuvassa nousussa ja oikealla kuvassa näkyvä isompi eläkepyramidi kuvaa tämänhetkistä tilannetta. Käytännössä tulojen oikealla puolella olevat kaksi pyramidia kuvaavat mitä tulee tapahtumaan niille rahoille joita nykynuorten palkoista otetaan. Eli käytännössä nykynuoret eivät pääse eläkemaksuista kovin paljoa nauttimaan vaan ensin pyramidin alle ehtineet suuret ikäluokat tulevat saamaan suuremman suhteellisen osuuden omista eläkemaksuistaan. Nykynuorten tullessa eläkeikään on pyramidi pienentynyt huomattavasti eivätkä he tule nauttimaan samanlaisia eläkkeitä kuin suuret ikäluokat. Kuten tulemme lähivuosina näkemään niin eläkemaksut tulevat ottamaan suuremman osan nykynuorten palkoista kuin aikaisemmin työelämään tulleilta. Siitä huolimatta uskallan väittää ettei nämä suuremmatkaan maksut tule riittämään yhtä suurten eläkkeiden maksamiseen kuin nykypäivänä.

Tulovero taas vaihtelee hyvinkin paljon, koska se on progressiivinen eli enemmän tienaavat maksavat suhteellisesti enemmän veroja. Tämän tosiasian palkitsevuuteen en ota vielä tällä hetkellä kantaa. Käytännössä tuloverotkin voidaan jakaa kahteen osaan eli kunnallisveroon ja valtion tuloveroon. Kunnallisveron koko taas riippuu aika pitkälti jokaisen asuinkunnan persaukisuudesta mikä tarkoittaa mahdollisuutta äänestää jaloillaan mikäli katsoo sen häiritsevän. Tämä vero vaihtelee noin kuudentoista ja kahdenkymmenenviiden prosentin välillä. Valtion tulovero tulee siihen päälle ja riippuen tuloista koko veroprosentti voi työn verotuksen suhteen olla noin kuusikymmentä. Johtuen kaikista mahdollisista verovähennyksistä ei tarkkaa arviota oikein pysty antamaan, mutta rautalankamallini antaa suuntaa siihen missä mennään. Tuloveroja kuvaa kaksi ympyrää joista isompi on katkoviivainen ja se kuvaa nimenomaan juuri mainitsemaani progressiivisuutta.

Jäljelle jäävä osa palkasta voidaankin sitten käyttää suoraan kulutukseen. Suomessahan käytännössä tätäkin ylijäämää verotetaan hyvin paljon riippuen siitä mitä niillä rahoilla tekee. Kulutusta kuvaavaan laatikkoon olen myös tehnyt katkoviivan kuvaamaan verotuksen vaihtelua, sillä kaikista kulutusartikkeleista ei veroa makseta yhtä paljon. Pahimpia kokonaisveroasteen nostajia ovat alkoholiin ja autoiluun liittyvät verot. Näiden verojen maksamisen minimoiminen on paras tapa

pienentää omaa kokonaisveroastetta. Mitä tulee kulutukseen niin siihen kuuluvat myös säästäminen ja sijoittaminen jotka ovat kulutuksen näkökulmasta samoja asioita eli kulutuksen siirtämistä tulevaisuuteen. Aikahorisontti tässä toimenpiteessä voi olla satojakin vuosia, mutta harvat ajattelevat omaa elämäänsä pidemmälle. Myös sijoittaminen on siinä mielessä kuluttamista, että se tarkoittaa mahdollisuutta saada tulevaisuudessa kuluttaa enemmän kuin mitä pelkästään säästämällä on mahdollista. Tämä ei tosin takaa onnistumista vaan sijoittamisella voi myös vähentää tulevaisuuden varoja kuluttaa. Säästämisessä ja sijoittamisessa on myös hyvin olennaista muistaa se ettei vanhempana jaksa enää nauttia rahoistaa yhtä paljon kuin silloin, kun on ollut nuori, joten keskittymällä ainoastaan kulutuksen siirtämiseen ei ehkä ehdi ikinä nauttimaan elämästään riittävästi. Aika lailla myös monet ihmiset ajattelevat juurin näin mikä taas tarkoittaa sitä, että monet ihmiset itseasiassa kuluttavat rahojaan jo etukäteen ja tämä tapahtuu ottamalla velkaa oli sitten kyse mistä luotosta tahansa. Käytännössä tuhlaamalla etukäteen on ainut tapa ajautua rahavaikeuksiin ja sen takia kaikkien lainojen ottamista on syytä harkita hyvin tarkkaan. Varsinkin luottokortilla tuhlatut rahat ovat petollisia johtuen kovemmista koroista ja pankkien keräämistä käyttömaksuista. 

Tässä tämä rahojen katoamisen perusteet aika lailla sitten olikin. Mikäli olen unohtanut jotain tai olen muuten vain väärässä niin saa jälleen korjata virheeni palautteella.

-TT