perjantai 30. maaliskuuta 2012

In the long run we are all dead!

Tämä Keynes-vainaan kuuluisaksi tekemä lause on harvinaisen osuva. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei kuitenkaan ole ottaa kantaa kyseisen taloustieteilijän saavutuksiin tai siihen onko hän täysin oikeassa vai väärässä. Tarkoitus on pikemminkin keskittyä siihen, että missä vaiheessa pitkiä syklejä olemme menossa, sillä se vaikuttaa selkeästi suuremman kuvan ymmärtämiseen joka taas vaikuttaa aika pitkälti tuleviin sijoitustuottoihin.

Nykyajan kaikki-mulle-heti-mentaliteetti ei kiinnitä kovinkaan paljon huomiota suurempaan kuvaan, joten sen arviointi jää aika pitkälti hyvin harvojen ihmisten varaan. Tutkinta-aineistoa ei myöskään ole hirveästi tarjolla, joten aika pitkälti tässä joutuu osittain menemään perstuntumalla mikä saattaa monesti myös pettää. Pidempinä sykleinä pitäisin vähintään puolen vuosisadan mittaisia syklejä. Kovin monia näitä eri teorioita ei ole, mutta tunnetuimmat taitavat olla Kondratieffin vuodenajat sekä Elliottin aaltoteoria. Tämän lisäksi ainakin pari jenkkiläistä sosiologia Howe ja Strauss ovat kirjoittaneet neljästä eri sosiaalisesta syklistä. Itse olen tämän kirjan lukenut ja kirjoittelen sen sisällöstä ja siitä lisää ensi viikolla. On kuitenkin muistettava etteivät kaikki kansakunnat mene samoissa sykleissä vaan esimerkiksi Aasia, etelä-amerikka ja länsimaat eivät ainakaan pyöri samaan tahtiin, vaikka nykyajan globaalissa maailmassa kansakunnat ovatkin lähentyneet toisiaan. Elliottin aalto-teorian ollessa suhteellisen monimutkainen en siitä oikein osaa sen enempää kirjoittaakaan, mutta sen aallot viittaavat pörssin liikkeisiin, joka taas riippuu sosiologisista tunnelmista. Tämän teorian ymmärtämistä vaikeuttaa se ettei ”asiantuntijatkaan” taida näitä oikein osata tulkita kovin hyvin. Tässä kirjoituksesta keskityn tästä syystä Kondratieffin vuodenaikoihin.

Kondratieffin ”kevät”:

Kevät on uuden syklin ensimmäinen vuodenaika. Kevät seuraa talvea joka on kriisien sävyttämää aikaa. Tämän johdosta Kondratieffin kevään tunnelma on hermostunut ja henkisesti lamaantunut johtuen edellisen vuodenajan konkursseista ja ihmisten köyhistymisestä. Keväällä työllisyys, kuluttajien luottamus ja inflaatio alkavat pikkuhiljaa kasvaa. Osakkeiden hinnat nousevat pohjilta ylöspäin. Parhaat sijoitukset ovat keväällä osakkeet ja kiinteistöt.

Kondratieffin ”kesä”:

Kesä alkaa ihmisten ollessa vielä varovaisia. Kuitenkin tämän vuodenajan mennessä eteenpäin yritysten olosuhteet paranevat ja ihmisten luotto yleiseen taloustilanteeseen alkaa nousta samaa vauhtia. Luottamuksen noustessa yritykset ja ihmiset alkavat kuluttamaan enemmän ja tästä alkaa selkeä kierre joka vahvistaa itseään. Kesällä inflaatio on suurimmillaan, kiinteistöjen hinnat alkavat nousta kovempaa vauhtia, hyödykkeiden hinnat nousevat huimasti ja velan määrä kasvaa suuresti. Kesän lopussa hyödykkeiden hinnat alkavat laskea huipuista. Osakkeiden hinnat taas junnaavat paikoillaan eikä niistä saa kunnon reaalituottoja johtuen juuri suuresta inflaatiosta. Parhaat sijoituskohteet tuolloin ovat hyödykkeet ja asunnot.

Kondratieffin ”syksy”:

Syksy alkaa yleensä jonkinlaisella taantumalla kovan kesän hyödykebuumin jälkeen. Inflaatio tippuu hyödykkeiden hintojen laskiessa. Syksyllä ihmisten luottamus talouteen nousee huippuunsa. Korot laskevat, osakkeiden ja kiinteistöjen hinnat nousevat huippuihinsa, yritysten tulosten ollessa huipussaan velkojen määrän ollessa korkeimmillaan. Velkamäärien kasvaessa alkavat myös epäonnistuneet investoinnit pikkuhiljaa näkyä yritysten tuloksissa ja ihmisten ollessa velkaantuneita tappiin saakka väistämätön alkaa tapahtumaan. Osakkeiden hinnat romahtavat nopeasti syksyn tullessa päätökseen. Parhaat sijoitukset tänä aikana ovat osakkeet ja valtioiden/yritysten bondit.

Kondratieffin talvi:

”Me ollaan hävitty tää peli” Siinä ihmisten tuntemukset kai aika pitkälti ovat, kun talvi koittaa ja syö miestä kuin oravaa jolta on käpy viety. Hinnat ja kuluttajien luottamus tippuvat nopeasti. Velkojen pyyhkäiseminen tapahtuu ennen pitkää, koska ihmisillä ja yrityksillä ei ole varaa maksaa niitä pois. Luottamus paperirahaan alkaa loppua ja tältä suojautumiseen ostetaan jalometalleja. Työttömyys kasvaa ja korot nousevat huomattavasti. Talvi on deflaation aikaa ja osakkeiden hinnat tippuvat selkeästi alemmalle tasolle kuin edellisenä vuodenaikana.

Missä mennään?

Itse näkisin länsimaiden olevan aika pitkälti samassa tilanteessa toistensa kanssa eli nyt oltaisiin menossa Kondratieffin talven alkupuolella. Keskuspankit taistelevat tällä hetkellä deflaatiota vastaan lisäämällä likviditeettiä markkinoille. Mikäli huomioni pidemmistä sykleistä pitää paikkansa niin tämä taistelu on tuomittu epäonnistumaan ja todennäköisesti tulee myös pitkittämään tulevaa deflaatiota. En sitten osaa sanoa onko kyseessä normaali kehitys joka vaan liittyy kyseiseen vuodenaikaan. Japanissahan tämä vuodenaika alkoi jo 90-luvulla, joten siellä ollaan kehityksessä edellä. Oma arvioni ”vuodenajan” vaihtumisesta on se, että kevääseen siirrytään joskus 2020-luvulla länsimaissa. Tarkempaa arviota en osaa antaa. Tämä saattaa myös tapahtua jonkin suuren kriisin kuten ison sodan kautta.

Jos nyt sitten mietitään mitä tämä käytännössä tarkoittaa sijoittamisen kannalta niin deflaation jyllätessä ei kannata luottaa osakkeiden arvonnousuihin ollenkaan vaan pikemminkin sijoittaa sellaisiin yrityksiin joista on saatavissa tasaista kassavirtaa pitkän talven yli sekä niitä yrityksiä joiden toiminta liittyy hyödykkeisiin. Aasian ja etelä-amerikan ollessa mielestäni eri sykleissä voi myös sijoittaa niihin yrityksiin joiden toiminta on kasvussa näissä maissa. Kiinan arvioisin olevan aloittamassa syksyä. Etelä-amerikasta en kyllä osaa juuri sanoa mitään, mutta ei siellä mielestäni mennä samaa aikaa kuin länsimaissa. Esimerkkiyrityksistä tulee itselleni ainakin mieleen Kone ja monet muut konepajat, Fortum, Outotec sekä monet tasaista osinkovirtaa jakavat yritykset kuten Orion. Huomioidaan nyt sen verran, että poikkeuksiakin löytyy, mutta niiden löytäminen ei missään mielessä ole helppoa. Mitä taas tulee indeksisijoittamiseen niin länsimaiden indekseihin sijoittaessa uskon ihmisten saavan pahasti turpiinsa seuraavan vuosikymmenen aikana. Mikäli sijoitushorisontti on kuitenkin useita vuosikymmeniä niin tasainen indeksirahastoihin sijoittaminen todennäköisesti on ihan kannattavaa, sillä kun ostaa halvalla ja odottaa riittävän pitkään niin vaurastuminen on käytännössä varmaa. Huomioikaa kuitenkin sellainen asia ettei niitä rahojaan kannata sijoittaa tänä päivänä osakkeisiin joita tarvitsee lähivuosina. Itse pidän seuraavan vuosikymmenen aikana hyvänä tuottona noin 5 prosentin reaalituottoa mikäli näen suuren kuvan oikein. Olen kuitenkin mielelläni väärässä, sillä suurempi tuotto on tietysti nykyisten Suomenkin eläkevastuiden aikana toivottavaa, mutta ei tosin mielestäni todennäköistä.

Tässäpä avaukseni pidemmistä sykleistä. Disclaimer: En oikeastaan tiedä mitään eikä allekirjoittanutta kannata välttämättä uskoa. Kuitenkin suosituksistani ja ajatuksistani voi ehkä olla jotain hyötyä mikäli niitä tarkistelee mielessään kriittisesti.

Hyvää viikonloppua!

- TT

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti