Päätöksenteon viholliset

Elämme valintojen maailmassa, jossa teemme päätöksiä jatkuvasti. Toiset ovat suurempia ja toiset pienempiä. Pienemmät päätökset kuten yksittäiset valinnat siitä mitä haluamme syödä esimerkiksi tänään eivät ratkaise kokonaisuuden kannalta oikeastaan yhtään mitään. Sen sijaan suurempi päätös siitä minkälaista ruokavaliota haluaa jatkuvasti noudattaa onkin jo sitten paljon tärkeämpi. Tässä ja mahdollisesti myös tulevissa kirjoituksissa on tarkoitus käydä läpi suurempien päätösten tärkeimmät viholliset ja kuinka näitten vaikutusta omassa päätöksenteossa voi vähentää. Me emme koskaan tule tekemään pelkästään oikeita päätöksiä, koska olemme inhimillisiä olioita. Täten vähentäminen on realistisempi olettamus kuin jatkuva täydellinen päätöksentekoprosessi.

Jos sitten jaamme päätöksenteon yksittäisiin komponentteihin niin ne ovat seuraavat:

• Kohtaamme valinnan
• Analysoimme vaihtoehdot
• Teemme valinnan
• Elämme tekemämme valinnan mukaan

Tämä näyttää siis hyvin selkeältä prosessilta joka ei voi mennä pieleen eikö totta? Kuitenkin jokainen kohta noista sisältää vaaroja joiden seurauksena teemme prosessissa virheet.

Otetaan esimerkiksi kuvitteellinen henkilö Pekka joka on juuri päättämässä lukiota ja hän alkaa sitten miettimään mitä hän haluaa sen jälkeen tehdä. Hän on pärjännyt hyvin koulussa ja vanhempiensa esimerkistä rohkaistuneena hän haluaa joko lääkäriksi tai pankkiiriksi. Vanhemmat ovat suitsuttaneet Pekan elämän alkuvuodet omia vaihtoehtojaan toivoen hänen jatkavan heidän ammateissaan. Tämän seurauksena Pekka sitten keskittyy ainoastaan näihin kahteen vaihtoehtoon. Tällöin Pekka tekee ensimmäisen virheensä tässä päätöksentekoprosessissaan eli hän on supistanut vaihtoehtonsa hyvin pieneen määrään eli kahteen. Koska Pekka oli pärjännyt hyvin koulussa hänellä oli myös muita vaihtoehtoja. Tätä ensimmäistä päätöksenteon vihollista voi kutsua vaihtoehtojen liialliseksi kaventamiseksi. En ole varma parhaasta Suomennoksesta, mutta Lontoon murteella tätä kutsutaan nimellä Narrow framing.

Kun Pekka on kaventanut vaihtoehtonsa kahteen eli lääkäriin ja pankkiiriin on hänellä vuorossa näiden kahden vaihtoehdon analysointi. Pekka on jo nuoresta pitäen ihannoinut pankkiiri-isäänsä ja tämän seurauksena hän alkaa analysoimaan näitä kahta vaihtoehtoa ja jossain sielunsa syövereissä olevan vaistonsa takia hän sitten alkaa löytämään enemmän hyötyjä mennä kauppakorkeaan kuin lääkikseen jonka kautta hän sitten voi halutessaan ja hyvin asiansa hoitaessaan päästä pankkiiriksi. Tämä prosessi on päätöksenteon toinen vihollinen eli vahvistusharha joka tarkoittaa ihmisen olevan taipuvainen tukemaan omia ennakkokäsityksiään. Tämän seurauksena henkilöt vahvistavat tätä näkemystään keräämällä todisteita ennakkokäsityksensä mukaan.

Näiden kahden prosessin seurauksena Pekka saa päähänsä yhtenä iltana laittaa hakupaperinsa ainoastaan kauppakorkeakouluun jättäen hakematta lääkikseen. Valinnan teko on sitten tapahtunut tämän illan aikana ihan tunneperäisistä syistä. Lyhytkestoiset tunnepuuskat ovat yksi järkevien päätösten suurin vihollinen.

Tämän päätöksenteon jälkeen Pekka on sitten erittäin luottavainen tulevaisuutensa suhteen ja on varma, että parin vuosikymmenen päästä hän elää kuin isänsä: tekee paljon rahaa ja töitä joista pitää, käy pidemmillä työreissuilla nauttien matkustelusta ja omistaa hienon talon ja kalliin auton. Tämän ylipursuvan luottamuksen seurauksena Pekka elää seuraavat vuodet menestyen opinnoissaan, saaden erittäin hyvän työpaikan josta saa erittäin hyvää palkkaa. Tämän seurauksena myös hänen elinkustannuksensa nousevat samaa vauhtia eikä ylimääräistä rahaa jää yhtään vaan hänellä onkin yhtäkkiä helvetillinen asuntolaina ja hän sairastuu masennukseen huomatessaan ettei hänen työllään ole muuta merkitystä kuin pankin osakkeenomistajien ja johtajien omaisuuden kartuttaminen. Tällöin hän yhtäkkiä huomaakin haluavansa tehdä jotain ihan muuta, mutta siihen ei olekaan enää mahdollisuutta ilman suurta katastrofia joka on varmasti tulossa muutenkin. Tämä on päätöksenteon neljäs vihollinen jota kutsutaan yliluottamusharhaksi.

Päätöksenteon vihollisia on paljon muitakin, mutta tällä kertaa en niihin puutu. Yksi suurimmista muista vihollisista on ympäristöstä tuleva paine joka koskee näitä kaikkia prosessin osia. Käydään vielä kerran koko prosessi läpi, jotta lukijoille jää parempi kuva

• Kohtaamme valinnan, mutta rajoitamme vaihtoehtomme liian suppeiksi
• Analysoimme vaihtoehdot, mutta vahvistusharha saa meidät keräämään harhaa vahvistavaa informaatiota hyläten muut vaihtoehdot
• Teemme valinnan, mutta se tapahtuu hetkellä jolloin meillä on tunteet pinnassa jostain syystä
• Elämme valintamme mukaan, mutta olemme liian luottavaisia tulevaisuuteen jonka olemme itsellemme mielikuvissamme luoneet.

Mitä todennäköisimmin tämän kirjoituksen jälkeen tulen jollain aikataululla julkaisemaan tekstejä joissa yritän selvittää miten voimme vähentää tai välttää edellämainittujen vihollisten rooleja tehdessämme päätöksiä.

- TT

PS. Jos joku lukijoista sattui huomaamaan mikä vahvistusharha itselläni tässä kirjoituksessa on niin saa sen mainita kommenteissa. Mikäli itse teki saman erheen niin kertokaa ihmeessä niin huomaamme kuinka helppoa on erehtyä tekstissä mainitulla tavalla.