Ihmiset ovat laumaeläimiä

Otsikon esittämä väite on tietysti ristiriidassa, jos miettii jokaisen olevan kuitenkin yksilö eikä samanlaisia ihmisiä ole olemassakaan. Kuitenkin ihmiset ovat monessa mielessä vielä selkeästi luolamiestasolla, vaikka aivomme ovatkin kehittyneet huomattavasti niiltä ajoilta. Tämä johtuu aika lailla siitä, että ilman tätä lauman seuraamista ihmiskuntaa tuskin olisi enää olemassakaan. Tämä ei kuitenkaan kumoa sitä tosiasiaa, että tämä lauma ei välttämättä ole aina oikeassa.

Tästä eräänä hyvänä esimerkkinä voi pitää mäkihyppyä, kun silloin aikoinaan kaikki huiput Matti Nykäsen lisäksi hyppäsivät mäkeä tyylillä jossa pidettiin kahta suksea hyvin lähellä toisiaan. Tämän jälkeen tuli ruotsalainen kaveri Jan Boklöv joka yhtäkkiä hyppäsikin aivan eri tavalla eli pistän sukset takaa ristiin ja levittäen ne sillä tavalla, että hän sai mahdollisimman paljon nostetta suksiensa ja vartalonsa alle mikä toikin sitten lisämetrejä huomattavasti. Nykypäivänä ei sitten enää mitään muuta tyyliä käytetäkään vaan jokainen huippu lentää v-tyylillä kohti hyppyrinkuoppaa. Se mitä haluan tällä sanoa on se ettei kannata aina seurata sitä laumaa joka on välillä oikeassakin. Tämä on tietysti yksi esimerkki ja ehkä selkein ainakin niille jotka seuraavat edes hieman urheilua. Monesti asiat tehdään vanhasta muistista juuri siten kuten ne on aina ennenkin, vaikka hyvin usein on olemassa parempikin tapa. Hyvin usein tämä parempi tapa on sellainen etteivät lauman jäsenet välttämättä sitä kovin helpolla hyväksy johtuen muutosvastarinnasta joka on aina voimakasta, kun tulee joku täysin uusi keino hoitaa paremmin asiat. Vaatii hyvin paljon siviilirohkeutta poiketa siitä lauman suojasta ja muuttaa toimintatapojaan. Hyvin usein siitä seuraa lauman hylkiminen ja käännyttäminen takaisin vanhojen tapojen ääreen. Mikäli uudet toimintatavat osoittautuvat hyviksi niin sitten on paljon helpompaa saada se koko lauma kehityksen taakse. Monesti ihmiset kuitenkin ehtivät luovuttaa tätä ennen ja hoitavat asiat kuten aina ennenkin, koska se tuntuu helpommalta kuin muitten lauman jäsenten tapojen muuttaminen samoiksi kuin itsellä. Usein laumoissa vallitsee kollektiivinen tyytyväisyys mikä sitten vaikuttaa negatiivisesti kehitykseen. Monesti kuitenkin laumoissakin kytee pinnan alla tyytymättömyys mikä sitten avittaa uusien toimintapojen hyväksymistä.

Itse näen tämän ilmiön suurempana yhteiskunnallisena ilmiönä, koska globalisaation myötä meillä on kansakuntana vähemmän mahdollisuuksia hukata niitä resursseja joita meillä on käytössä. Meillä ei ole varaa jäädä paikoillemme ja toivoa parasta. Muutos lähtee kuitenkin aina yksilöistä eikä omaa vastuuta tule ulkoistaa muille. Jos sitten katsotaan poikkeusyksilöitä niin heillä on aina oma tapansa tehdä asioita eivätkä he ole juurikaan järjestelmän tuotoksia vaan tulevat pikemminkin sen ulkopuolelta. Oli kyse sitten huippu-urheilijoista tai muista oman alansa lahjakkuuksista niin suurin osa kehityksestä on saatu aikaan järjestelmän ulkopuolella ja silloin on pakko miettiä sitä mikä järjestelmässä mättää vai onko kyse vain siitä ettei yksilöitä voikaan paimentaa millään ”ylemmältä” portaalta tulevalla ohjauksella. Parhaiten tämä mielestäni näkyy ylikoulutuksena ja sen painoarvon ollessa hyvin korkea nyky-yhteiskunnassamme. En välttämättä alkaisi puhumaan tässä kaikista aloista, mutta ainakin parhaiten tuntemani tekniikan koulutus on ainakin selkeästi kärsinyt tästä jo ainakin kymmenisen vuotta. Monilla opiskelijoilla, kun ei vaan riitä yksinkertaisesti matematiikan taidot niihin hommiin joihin he ovat kouluttautumassa.

Poikkeuksetta parhaita yksilöitä monesti pannaan maan rakoon vain sen takia etteivät he toimi samalla tavalla kuin muut. Tästä yksilönvastaisuudesta on päästävä eroon. Ne ihmiset jotka kysyvät ”miksi tämä tehdään tällä tavalla” kuulevat liian usein vastaukseksi ”Se on aina tehty niin”. Jos sitten erehtyy kysymään, että ”voisiko tämän tehdä näin” niin todennäköisesti tulee vastaukseksi joku vähemmän rakentava vastaus. Ei sillä tavalla valitettavasti saada kehitystä aikaiseksi. Tätä kirjoittaessanikin pitäisi ensimmäisenä tulla mieleen, että voisiko tätä asiaa käsitellä jollakin muullakin tavalla ja vastauksen ei välttämättä pitäisi olla kyllä. Yksilöllisyyden korostamisen puute on ehkä kuitenkin sitten enemmän minun ja vanhempien sukupolvien ongelma kuin nykyparikymppisten ja nuorempien. Käsittääkseni nämä edellämainitut hyväksyvät paremmin poikkeavaa käytöstä kuin me vanhemmat. Tunnistan tämän ongelman myös monesti omissa ajatuksissani nuorempia sukupolvia kohtaan. Mitä mieltä nuoremmat lukijat ovat tästä huomiostani? Te tiedätte kuitenkin oman ikäluokkanne asenteet paljon paremmin.

On vielä huomioitava sekin asia, että tämä laumakäyttäytyminen kuvaa myös asiantuntijoita ja heidän arvionsa tilanteesta on mitä useammin sama. Tässä pari päivää sitten suomalaisten pankkien analyytikoita haastateltiin, koska he ovat huolissaan mahdollisesta inflaatiosta keskuspankkien rahanpainannan vuoksi. Itse olen täysin eri mieltä asiasta ainakin Euroopan osalta, koska ei ole mitään syytä uskoa tämän rahan lähtevän kiertoon. Euroopassa kun keskuspankin likviditeetin lisäys on valunut suoraan zombi-pankkien taseisiin. Nämä eivät sitten sitä rahaa pysty lainaamaan eteenpäin, koska niillä ei ole ylimääräisiä pääomia riittävästi. Kaikkien raaka-aineiden hintojen laskun takia ei ole olemassa mitään mekanismia millä se inflaatio muodostuisi Euroalueelle. Lopputulos on Japanin tie eli parinkymmenen vuoden taistelu deflaatiota vastaan. Mikäli on eriäviä mielipiteitä niin saa sanoa minun olevan väärässä. Mikäli olen ollut väärässä niin minua saa siitä muistuttaa, vaikka vuoden päästä. Tämähän on toisaalta vain arvaus kaverilta jolta ei löydy yhtään ainutta kauppatieteiden tutkintoa, joten vastuu siirtyy lukijalle :D

Tässä kaikki tällä kertaa,

- TT