Sisäinen sosialistini on taas herännyt

Sosialismi on hyvin kaunis ajatus, mutta ihmiseläimen luonto nyt vaan tuppaa olemaan sellainen, että tämä kaunis ajatus on mahdoton toteuttaa. Tämän takia loppujen lopuksi sosialismikin liippaa hyvin läheltä kapitalismia, koska molemmissa lopputulos on sellainen, että harvalla ihmisellä on hyvin paljon kaikkea ja muilla on sitten hyvin paljon vähemmän. Oma sisäinen sosialistini on herännyt johtuen Fortumin aikeista myydä sähköverkkoliiketoiminnan pois. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa pörssiyrityksen näkökulmasta, koska ideana on saada pääomalle parempaa tuottoa kuin mitä tällä hetkellä siitä irtoaa. Sen saaminen ei tietystikään ole itsestään selvää. Kuitenkin sähköverkko on niin tärkeää infraa ettei sitä missään nimessä pidä myydä sille joka siitä eniten suostuu maksamaan vaan ainut mahdollisuus on mielestäni pitää omistus maamme sisäpuolella.

Tällä hetkellähän sähkönsiirtoliiketoiminta on hyvin säädeltyä eli siinä on kahdeksan prosentin vuotuinen tuotto säädetty tämän ylläpitäjälle joka siis tässä tapauksessa on Fortum. Koska kyseessä on palvelu jota ilman ei voida pärjätä voidaan mielestäni kyseenalaistaa tämäkin tuottovaatimus. Toisaalta on aina muistettava ettei Fortum ole enää kokonaan valtion omistama mikä tarkoittaa nykyaikaisen kapitalismin kannalta sitä, että jonkinlaista voittoa on tultava tästäkin toiminnosta. Tällä hetkellähän me emme varsinaisesti tiedä kenelle tätä tuottoautomaattia ollaan myymässä, joten sitä ei voi automaattisesti pitää pahana asiana. Kaikista parhain vaihtoehto mielestäni olisi myynti suomalaisille eläkerahastoille joiden keskimääräinen tuotto taitaa olla neljän prosentin luokkaa. Koska tämän liiketoiminnan hinta on ainakin ensiarvioiden mukaan viitisen miljardia niin käytännössä siihen tarvitsee monta eri rahastoa joille kyseinen toiminto myytäisiin. Mikäli kyseessä on myynti joillekin kansainvälisille pankkiireille tai joillekin suuremmille rahastoille niin en kyllä valitettavasti näe siinä mitään järkeä ellei kauppasumma ole paljon tuota viittä miljardia enemmän. Silloinkin myynti on mielestäni hyvin kyseenalainen. Jos nyt sitten mietitään mihin Fortum aikoo rahansa käyttää niin sitä voi vain arvata. Muutama arvaus tietysti on jo markkinoillakin kuten mahdollinen Fennovoima-osakkuus ja Ranskan vesivoimaloiden ostomahdollisuuksiin. Pääasia on kuitenkin sijoittaminen paremmalla tuotolla kuin mitä tuosta myytävästä liiketoiminnasta saadaan. Fortumin osakkeenomistajalle kuten minulle tärkeintä on tietysti mahdollisimman suuri tuotto, mutta tällä kertaa ei ole tarkoitus sitä pohtia sen tarkemmin.

Pääpointtini ehkä kuitenkin on se suurempi kuva ettei Suomen valtio ole ikinä osannut myydä suurinta osaa omaisuudestaan oikeaan hintaan vaan kaikki lähtee melkein aina liian halvalla. En tiedä mistä tämä typeryys näissä asioissa oikein syntyy, mutta niin siinä vaan tuppaa yleensä käymään. Menneiltä vuosilta on hyvin paljon esimerkkejä näistä typeryyksistä. Esimerkiksi silloinen valtion suuromistamana yhtiö Kemira onnistui myymään lannoiteyhtiönsä Kemira Growhow:n sadallaviidelläkymmenellä miljoonalla Eurolla. Jo pelkästään Soklin kaivoksen fosfaattivarat taitavat olla usean miljardin arvoiset ja ne ovat nyt menneet. Näiden arvosta ei tietystikään ollut suomalaisilla silloin tarkempaa tietoa, koska muuten niitä ei olisi myyty. Entinen Soneramme on täysin samanlainen case, jossa ensin ostettiin monella miljardilla ilmaa ja sitten myytiin halvalla osa ruotsalaisille. Tässä kaupassa otettiin takkiin taas turhan paljon. Muitakin tapauksia varmasti löytyy, sillä tässä ei ole kuin murto-osa näistä tunaroinneista.

Ongelmana valtion omistusosuuksissa on se ikävä tosiasia ettei valtio-omisteiset yritykset ole läheskään niin kannattavia kuin ne voisivat olla ja pahimmillaan sitten ostetaan hyvin monella miljardilla ilmaa radiotaajuuksien muodossa tai jotain muuta lähes arvotonta ja onnistutaan myymään kaikki arvokas omaisuus pilkkahintaan. Ehkä kaikista surullisin valtionyhtiö on ollut viime vuosikymmenten aikana Outokumpu joka on onnistunut myymään hyvin paljon kannattavaa liiketoimintaansa puoli-ilmaisiksi. Tästä esimerkkinä ovat Bolidenin ostama liiketoiminta Harjavallasta ja Outotecin siirto pörssiin. Molemmat liiketoiminnat ovat miljardien arvoisia ja Outokumpu sai vaan jämät myynneistään. Tästä monet ovatkin tehneet sellaisen johtopäätöksen, että kun valtionyhtiö myy tai valtio myy yrityksen kannattaa aina ostaa, koska hinta on lähestulkoon aina liian pieni jonka me veronmaksajat saaamme. Toisaalta myös poliittiset motiivit saattavat sotkea niiden yritysten toimintaa, jossa valtio on merkittävänä omistajana kuten saatiin viimeksi nähdä Metson lisäosingon torppaamisena. Puuttumista osingonjakoon pidän kuitenkin hyvin pienenä ongelmana verrattuna muuhun päätöksentekoon puuttumisena.

Sisäinen sosialistini sanoo, että monet eri liiketoiminta-alat tulisi olla julkisessa omistuksessa kuten pohjavedet, energiayhtiöt ja monet muut perusinfran tuottajat. Toisaalta kapitalistini taas sanoo ettei poliittisille toimijoille kannata antaa minkäänlaista valtaa, koska ne eivät sitä osaa käyttää koko kansaa hyödyttävästi vaan sen sijaan nämä tunarit suhmuroivat eturyhmilleen kaikenlaista valtaa jota niille ei saisi antaa. Kapitalistini myös sanoo, että valtion toimiessa osaomistajana yrityksissä se myös tuottaa yhteistä hyvää enemmän kuin, jos kaikki yhteisesti omistamamme yritykset olisi yksityistetty ja sitä kautta saamme verojen lisäksi muita tuottoja. Tämä sitten nostaa sitä kuuluisaa jakovaraa enemmän kuin näiden omistusten myynti pilkkahintaan. Tämän asian suhteen on ainakin allekirjoittaneella hyvin ristiriitaiset tunteet ja ne saattavat hieman vaihdellakin riippuen asioiden yksityiskohdista. Mites teillä muilla? Minkä verran valtiolla olisi hyvä olla omistuksia yrityksissä? Onko parempi ettei omisteta mitään vai mahdollisimman paljon?

Siinä pohtimista viikonlopuksi tai sitten vasta myöhäisemmälle ajankohdalle.

- TT