Tämä kirjoituksen otsikko ei ole viittaus keneenkään yksittäiseen henkilöön, vaikka joitakin tunnetumpia nimiä kirjoituksessa vilahtaakin. Lähimpänä se on varmasti ainakin allekirjoittanutta, mutta siitä vähän lisää myöhemmin. Kirjoitus tulee varmasti kuvaamaan aika pitkälti ihmisten epärationaalisuutta ja liiallista uskoa omiin kykyihin. Tästä aiheesta on ainakin Nassim Taleb kirjoittanut parikin hyvää kirjaa, jotka olen myös lukenut. En tällä kertaa juuri kerro kirjojen sisällöstä, mutta saatan niitä sivuta. Kuten Albert Einstein joskus totesi: ”Two things are infinite, the universe and human stupidity and I am not sure about the former” Vapaa suomennos on kaksi loppumatonta asiaa, maailmankaikkeus ja ihmisten typeryys enkä ole varma siitä ensimmäisestä”
Ja sitten siihen omaan typeryyteeni, josta on pakko tunnustaa sen verran etten tarkkaan tiedä missä sen suhteen mennään. Kuitenkin se mitä olen oppinut vuosien varrella on se, että mitä enemmän tiedät niin huomaat mitä vähemmän oikeasti tiedät. Itse en kuitenkaan pidä tuota tietämättömyyttäni niin vaarallisena kuin mitä voisi luulla, sillä ainakin tällä hetkellä osaan vielä suhtautua ainakin jollain tavalla kriittisesti omasta mielestäni juttuihini. Haluan kuitenkin varoittaa muita siitä, ettei kannata luottaa varsinkaan analyyseihini joita teen lähinnä omaksi ilokseni ja omaa sijoitustoimintaani varten joka on muuten ainakin seuraavan vuosikymmenen ajan varmasti hyvin pienimuotoista. Nämä analyysit kuitenkin sisältävät hirveän määrän numeroita joista voi tehdä ihan minkälaisia päätelmiä tahansa kukin oman mielensä mukaan. Mikäli jostain syystä nyt näyttäisin tässä pärjäävän seuraavan vuosikymmenen aikana niin toivoisin silloin varsinkin kriittistä palautetta ja muistutusta siitä, että saatan olla vain onnekas typerys joka jostain luonnonoikusta on pärjännyt.
Sama pätee tietysti myös muihin asioihini elämäni varrella eikä pelkästään sijoitustoimintaan. Itse pidän huomattavasti vaarallisempana sitä, että olen onnekas typerys joka on varma itsestään ja osaamisestaaan sillä silloin menee todennäköisemmin kaikki hommat vituiks. Ihan rehellisesti sanottuna vain tulevat vuosikymmenet näyttävät miten näissä asioissa käy eikä sitä kukaan voi tietää etukäteen, vaikka muuta väittäisikin. Itse sain vastauksen seuraavaan kysymykseen toisella palstalla: Miksi pitäisi matkia isoja instituutioita? ”Portfolion ja todellisen riskien hallinnan rakentamisen näkökulmastahan yksittäisten osakesijoitusten arpominen ja niiden hyvien ja huonojen puolien pohtiminen on toki seksikästä, mutta ei kovin ammattimaista.” Tämä tietysti osoittaa oman typeryyteni, mutta toisaalta se kertoo myös vastaajan ylimielisyydestä. Allekirjoittanut kun ei missään nimessä ole pohtinyt asioita seksikkyyden näkökulmasta vaan vain ja ainoastaan tuoton. Itselleni tuo hajauttaminen, kun ei ole mitenkään mahdollista pitämällä kulut riittävän matalina. Tietysti voisin sijoittaa riittävän halvalla Eurooppaan sijoittaviin indeksirahastoihin, mutta niiden tuotot tulevat mielestäni olemaan olemattomat ainakin seuraavan vuosikymmenen aikana. Mitä taas tulee sijoitustoimintani ”ammattimaisuuteen” niin eihän se ole allekirjoittaneelle mitenkään mahdollista tällä hetkellä. Portfolion ja riskien hallinnan rakentaminen taas tuppaa olemaan vituillaan myös suurelle osalle ”ammattilaisista” kuten historia on osoittanut ja siitä lisää seuraavassa kirjoitukseni osassa:
En olisi kuitenkaan hirveän huolissani niistä tietämättömistä typeryksistä joita myös itse edustan vaan niistä, jotka ovat päättävissä asemissa suuryrityksissä tai julkisella sektorilla. Kaikista pahimmat uhkat kuten olemme viime vuosikymmeninä huomanneet tulevat kuitenkin finanssialalla toimivien korkean ”jumalien” statusten omaavien tunareiden luullessa liikoja itsestään ja omista teorioistaan. Näiden typerysten teoista olemmekin sitten saaneet kärsiä ympäri maailmaa varsinkin viimeisten vuosikymmenien ajan. Taloustiede kun tuppaa olemaan ainakin näin yksinkertaisen insinöörin näkökulmasta ainoastaan pseudotiedettä jossa ei ole mahdollista saada täydellisiä vastauksia ja sen ratkaisumallitkin ovat usein hyvin vaillinaisia ja siitä saavat sitten tavalliset tallaajat kärsiä. Paras esimerkki tästä on varmaan ollut Long Term Capital Managementin konkurssi, jossa yrityksen hallituksessa istui parikin talousnobelistia joiden vaillinaiset hinnoittelumallit aikaansaivat markkinoille todellisen katastrofin yrityksen derivatiivipositioiden ollessa 1250 miljardia dollaria. Myönnettäköön kuitenkin se, että aluksi nämä mallit toimivat mutta sehän ei vielä kerro kaikkea. Yhdysvaltain Keskuspankin entinen johtaja Alan Greenspakinn sai myös gurun maineen johtaessa parikymmentä vuotta ”menestyksekkäästi”, mutta kuten viime vuosikymmenen finanssikriisi osoitti hänkin oli vain ollut sitä ennen onnekas tunari joka luuli itsestään liikoja ennen todellista katastrofia. Toinen samanlainen mestari ”helikopteri-Ben” Bernanke näyttää vielä hoitavansa hyvin keskuspankkia, mutta oma arvaukseni on tulevaisuuden näyttävän toisin hänenkin taitonsa, kun velkadeflaatio lopulta iskee Yhdysvaltoihin kaikista elvytysyrityksistä huolimatta. Muistakaa nyt tietysti se, että en oikeastaan tiedä mistään mitään ja kaikki nämä kirjoituksessa mainitut asiat ovat omia mielipiteitäni enemmän kuin absoluuttisia faktoja. Sitten vielä yksi hyvä osoitus ”asiantuntijoiden” erehtyväisyydestä, sillä Talebin kirjassa mainittiin yksi hyvä testi tilastotieteilijöille joilta kysyttiin seuraava kysymys: Kaupungissa on kaksi sairaalaa joista toinen on suuri ja toinen pieni. Kummassa sairaalassa syntyy todennäköisemmin noin 60 prosenttia poikia vastasyntyneistä? Kahdeksankymmentä prosenttia kysymykseen vastanneista tilastotieteilijöistä oli väärässä. Tämän blogikirjoituksen kommenttiosaan voi arvata oikean vastauksen mikäli siltä tuntuu.
Tämän kirjoituksen sanoman voisi tiivistää seuraaviin sanoihin ”varmaa on vain ja ainoastaan jatkuva epävarmuus”
Seuraava kirjoitukseni onkin sitten kuukausikatsaus toukokuulta joka tulee osoittamaan varsin hyvin oman erehtyväisyyteni.
- TT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti