Järjestelmän tuote

Minä en voi kiistää sitä tosiasiaa, että olen suomalaisen sosiaalidemokraattisen yhteiskuntajärjestelmän tuote. Tämä sodanjälkeinen yhteiskuntajärjestelmämme oli yksi aikansa suurimpia menestystarinoita. Se saavutettiin verellä (sodassa), hiellä ja kyynelillä. Minä olen saanut tältä järjestelmältä koulutuksen ja hyvinvointipalveluita. Tämän jälkeen pitää sitten heittää perään tietty kysymys joka on varmasti tällä hetkellä kaikilla mielessä: Pitääkö minun ylläpitää tätä yhteiskuntaa kiitollisuuden velan takia vai ei?

Hyvin yksinkertainen ja lyhyt vastaus tähän kysymykseen on ei. Jos sitten taas alamme miettimään syitä tähän yksinkertaiseen vastaukseen niin siinä tapauksessa ollaankin monimutkaisempien kysymysten äärellä. Suomalainen sosiaalidemokraattinen yhteiskuntajärjestelmähän vanhoina hyvinä aikoina tarkoitti sitä, että järjestelmä oli luotu tuomaan hyvinvointia kaikille sen jäsenille. Toiset jäsenet saivat yhteiskunnan tukea työttömänä, toiset sairaanhoitoa ja kolmannet eläkettä. Tämä järjestelmä toimi monta vuosikymmentä erinomaisesti.

En osaa tarkkaa ajankohtaa sanoa, koska jokin meni pieleen, mutta tuota hyvinvointijärjestelmää ei ole enää nykypäivänä olemassa kuin mahdollisesti poliitikkojen ja muiden järjestelmästä hyötyvien puheissa. Tämä järjestelmä on kasvanut liian suureksi aikana jolloin sen pitäisi muuttua pienemmäksi ja ketterämmäksi, koska taloudelliset realiteetit ovat muuttuneet radikaalisti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Viimeisen vajaan kymmen vuoden aikana muutosvauhti on vain kiihtynyt. Tämän kasvun seurauksena järjestelmä näkee sinun olevan sitä varten olemassa ja odottaa sinulta sen palvelemista. Tästä viimeisenä esimerkkinä järjestelmän hyväksikäyttäjien paheksunta siitä, kun Wahlroos siirsi kirjat Ruotsiin. Hän on kuitenkin tuottanut järjestelmälle paljon enemmän vuosikymmenten saatossa kuin mitä hän on siltä saanut.

Suurin osa meistä on ollut saamapuolella, mutta ajat ovat muuttuneet. Muutoksen seurauksena tilanne on päätynyt päälaelleen ja tulee pahenemaan jatkossa. Kysymys ei ole enää siitä pysyykö tämä järjestelmä pystyssä vaan siitä milloin se hajoaa. Tästä asiasta oletan suurimman osan teistä lukijoista olevan eri mieltä kanssani ja vapaassa maassa saa ja täytyy olla eri mieltä monista eri asioista. Kyse on matematiikasta jota vastaan valtaapitävät yrittävät taistella piilottamalla tosiasiat kansalaisilta mm. nostamalla veroja. Meillä on ollut huomattava määrä aikaa sopeutua tilanteeseen, mutta olemme vain pahentaneet sitä kasvattamalla julkisen sektorin kuluja ilman kasvavia tuloja käyttämättä noita lainattuja veroeuroja yleiseen hyvinvointiin. Yleinen pahoinvointi on lisääntynyt huomattavasti. Seurauksena on mm. ennätyslukemissa pyörivä maksuhäiriöisten määrä, paskavaipoissa makaamassa kärsivät vanhukset ja päihteiden ennätyskäyttö. Yhteiskuntajärjestelmä on siinä pisteessä ettei sitä kiinnosta paskanvertaa ne jotka eivät sitä hyödytä mitenkään. Ihmiset kyllä pidetään hengissä, mutta heidän elämänlaatuaan ei paranneta millään tavalla.

Jos sitten mietitään yksilöiden kannalta missä mennään niin tämän järjestelmän varassa elävät ja siihen luottavat tulevat järjestelmän tuhoutumisen myötä kärsimään. On siis jokaisen aika ruveta vähentämään riippuvaisuutta tästä tuhoon kulkevasta järjestelmästä. Se tapahtuu ainoastaan siirtymällä yksityiselle puolelle. Oli se sitten ryhtymistä yrittäjäksi tai siirtymistä julkiselta puolelta yksityiselle työntekijänä. Sen lisäksi on syytä muistaa ettei tämä romahtava järjestelmä tule maksamaan sinulle eläkettä mikäli et ala olla jo lähellä sen saamista. Nykyisten alle nelikymppisten on turha luottaa siihen, että saa eläkettä pysyäkseen hengissä. Olemme nimittäin jo siinä tilanteessa missä eläkkeitä maksetaan enemmän ulos kuin mitä niiden kertymiseen maksetaan. Koska eläkevaroja on noin kolmasosa siitä mitä eläkevastuita, tarkoittaa se sitä, että viimeisille maksajille jää ainoastaan luu käteen.

Minulla ei ole sinänsä mitään järjestelmiä vastaan. Se mikä niissä eniten häiritsee on se ettei muutoksia tehdä edes silloin, kun on tarvetta vaan ajetaan seinää päin täysillä. Mikäli järjestelmä ei ole erinomainen ei sen tuotteetkaan ole sitä. Keskinkertainen järjestelmä tuottaa keskinkertaisia tuloksia ja huono huonoja. Suurin osa nykyajan menestyjistä tulee järjestelmän ulkopuolelta siitä huolimatta eikä sen ansiosta. En tiedä onko aiemmin ollut niin, mutta nykypäivänä asiat menevät koko ajan enemmän siihen suuntaan. Olemme tilanteessa, jossa jokaisen on itse rakennettava oma järjestelmänsä. Tämä vaatii enemmän yksilöllistä toimintaa ja oman lahjakkuuden hyödyntämistä. Ainoastaan omilla aivoilla ajattelu luo edellytykset parhaiten itselle sopivan järjestelmän luomiseen.

Tällä hetkellä olen siinä tilanteessa, että olen valmis testaamaan omaa tapaani elää ja se on myös yksi syy miksi lähden ainakin vähäksi aikaa ulkomaille kirjan kirjoittamisen lisäksi. Tämä johtuu siitä, että tällä hetkellä Suomessa on liikaa häiriötekijöitä ja olen sen verran henkisesti heikko, että saattaisin altistua niille liikaa. Tästä järjestelmätestauksesta tulen myös kirjoittamaan tähän blogiini kunhan löydän itselleni paikan asua. Lontoon murteella julkaistava blogini aukeaa joskus tiistaipäivän kuluessa ja seuraava kirjoitukseni tulee tiistaina. Samana päivänä laitan myös linkin uuteen Englannin kielellä julkaistuun blogiini. En tiedä tuleeko se jo julkaistessani kirjoituksen vai hieman myöhemmin.

Ensi kertaan,

-TT