Pahoitteluni siitä etten ole saanut julkaistuksi kirjoitusta viikkoon, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Yksi syy tähän on se, että kirjoittelin kyllä yhtä mutta lopputulos oli täysin järjetön sekasikiö josta en oikein itsekään saanut selvää mitä kaikkea halusin sanoa, joten aloitin sitten uudestaan puhtaalta pöydältä ja vaihdoin kokonaan aihetta pienen ajatusprosessin jälkeen. Toiset voisi sanoa ettei ajattelu sovi kaikille, mutta katsotaan mikä on lopputulos tällä kertaa :)
KISS-periaate toimii näissäkin tosi hyvin eli Keep it simple stupid. Tämä siis tarkoittaa pääpiirteissään asioiden yksinkertaistamista eli kun seuraat kulujasi ja budjetoit niin liian hankalan ja monia eri osia sisältävän järjestelmän ylläpito käy liian raskaaksi ja jätät koko roskan muutaman kuukauden päästä aloittamisesta. Mielestäni kannattaa pitää maksimissaan kymmentä eri kategoriaa mitä tulee kuluihin ja käytännössähän tulot ovat suurimmalle osalle ihmisistä helposti seurattavissa. On tietysti olemassa hyvin harvoja ihmisiä joilla on monia eri tulonlähteitä joiden tuloja ja menoja on liian hankala seurata, mutta nämä ihmiset ovat poikkeuksetta hyvin rikkaita ja heillä on yleensä muita ihmisiä hoitamassa näiden seurannan ja kirjanpidon.
Jos nyt sitten mennään ihan perusperiaatteisiin niin budjetointihan tarkoittaa käytännössä tulojen ja menojen suunnittelua. Joku voi tietysti tehdä vielä ehkä tarkemmankin määritelmän, mutta itse en tähän aio ryhtyä. Budjetin voi myös tehdä useammalle ajanjaksolle riippuen vähän käyttötarkoituksesta. Mielestäni yksityishenkilölle riittää budjetointi joka kuukaudelle ja pidempänä ajanjaksona käyttäisin vuotta. Itse käytän näitä kahta ajanjaksoa, mutta on varmasti olemassa muitakin mahdollisuuksia. Mikäli lukijat budjetoivat niin kommentoisitteko vaikka lyhyesti käyttämiänne ajanjaksoja? Tähänkään ei ole olemassa yhtä ainutta vaihtoehtoa ja kannattaa suunnitella niiden ajanjaksojen mukaan, jotka sopii sopivimmiksi itselleen.
Mikäli yleensä haluaa aloittaa budjetoinnin on parempi ruveta seuraamaan ensin omia menojaan, vaikka excel-taulukkoon tai voi tietysti käyttää jotain toistakin vaihtoehtoa kuten openofficea tai vaikkapa ihan tavallista vihkoa. Aloittaessani budjetoinnin seurasin muutaman kuukauden kulujani, jotta pystyisin tekemään budjetin. Alkuun tämä tietysti tuntui vaivalloisemmalta kuin nykyään yli vuoden seuraamisen jälkeen. Itse suunnittelen loppukuusta joka kuulle oman budjettini, jotta tiedän suunnilleen omat menoni ja pitäydyn budjetoinnissa kymmenien Eurojen tarkkuudella eri kategorioissa. Käytännössä tuloni vaihtelevat joillakin sadoilla Euroilla kuukausittain, joten tarkkaa tulobudjettia en yleensä tee vaan huolehdin siitä etteivät menoni ylitä tulojani juuri minään kuukautena. Vuositulojen budjetointi on käytännössä mahdollista aika pitkälti samalla tarkkuudella kuin kuukausitulotkin, mutta en pidä tulojen tarkempaa budjetointia läheskään yhtä tärkeänä asiana omalta kannaltani kuin huolehtiminen selkeästä vuosittaisesta ylijäämästä. Mitä taas tulee menobudjettiiin niin yritän pitää sen ylijäämäisenä käytännössä kaikkina muina kuukausina paitsi heinäkuussa jolloin olen yleensä suurimman osan kuukaudesta lomilla. Joskus myös alijäämäisyys seuraa, kun lähtee matkustelemaan, mutta tämä tapahtuu monesti juuri heinäkuussa, joten silloin alijäämä onkin sitten aika selkeä.
Mitä taas tulee eri budjetin jakamiseen eri kategorioihin niin näitä ei kyllä kannata pitää yli kymmentä, jos ei tykkää varsinaisesti harrastaa pilkun nussimista, sillä liian tarkka seuraaminen pistää pidemmän päälle v-i-t-uttamaan ja homma kariutuu siihen. Itse käytän seuraavia kategorioita:
Asuminen sisältää yhtiövastikkeet ja mikäli on asuntolainan lyhennyksiä niin ne menee samaan.
Pakolliset henkilökohtaiset menot: sähkö, tietoliikenne ja vakuutukset.
Ruoka ja vaatteet: sisältävät myös kengät ja hygieniatuotteet jne.
Verot
Urheilu
Huvit: Tähän menee kaikki mahdollinen jonka pitäisi tuottaa ilon hetkiä
Matkustus
Matkakortti
Näillä kategorioilla pärjää jo ihan riittävän hyvin eikä mielestäni enempiä tarvita yksityishenkilön budjetissa. Tietysti kaikki on yksilöllistä, joten se mikä pätee yhteen ihmiseen ei välttämättä päde toiseen. ”toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä ja harvalla lykästäisikään molempien kanssa!” Mitä taas tulee budjetoinnin tarkkuuteen niin mielestäni 10:n Euron tarkkuus on ihan hyvä kuukausibudjettiin ja 50:n Euron tarkkuus vuosibudjettiin eri kategorioille. Mitä taas tulee kulujen seurantaan niin esimerkiksi ruokakuluja voi seurata Euron tarkkuudella tehdessä ostokset ja päivän päätyttyä merkata ne taulukkoonsa. On tietysti selvää, että esimerkiksi sähkön hinta muuttuu vuoden aikana, mutta harvoin sekään muuttuu yli kymmenen prosenttia suuntaansa. Mitä taas tulee yhtiövastikkeeseen niin nehän vaihtelevat myös kerran vuodessa. Nyrkkisäääntönä voi sanoa ettei sekään vaihtele yli kymmentä prosenttia ilman suuria remontteja. Muut kulut ovat mielestäni helpommin ennustettavissa eikä niistä kannata sen enempää stressiä ottaa.
Lyhyesti ylijäämistä:
Mielestäni ylijäämiä kannattaa käyttää osittain omiiin unelmiinsa ja itsensä palkitsemiseen. Itselläni on tapana pistää osa ylijäämää niin sanottuun unelmakassaan joka allekirjoittaneen tapauksessa sisältää erään pidemmän matkan josta en ole vielä suurempia suunnitelmia tehnyt. Itse pistän myös vuosittaisen huvi- ja matkustusbudjettini pienet ylijäämät tähän samaan kassaan, mutta kyseessä on pieni summa joka vuosi. Muiden kategorioiden ylijäämät pistän sijoituksiin seuraavana vuonna. Itsensä palkitseminen on mielestäni tärkeää oman henkisen hyvinvoinnin kannalta ja se myös motivoi parantamaan tapojaan. Mitä unelmia teillä on jotka haluaisitte toteuttaa ylijäämillä ja miten itse käytätte ”ylimääräiset” rahat?
Tästä tuli hieman pitkä kirjoitus, joten toivottavasti jaksoitte lukea loppuun saakka.
- TT
Tere!
VastaaPoistaTunnustan että olen laiska, tyhmä ja saamaton edelleen budjetoinnin suhteen. Tein jo kerran seuranta excelin, josta tosin tuli liiankin tarkka ja sen päivittäminen jäi. Ehkä pitäisi aloittaa kulujen seuraaminen "suuremmilla linjoilla". TT:lle ei varmaankaan tuota päänvaivaa autoilun budjetointi? Se nimittäin on hieman hankalaa ja siitä kiitokset kuuluvat valtion pohjattomalle verokirstulle. Polttoaineen veron ja hinnan nousu, sekä jatkuvasti muuttuva autoverotus tekevät liikkumisesta jatkuvasti kalliimpaa niille, jotka eivät asu kehäteiden sisällä. Lisäksi auton käyttökulut vaihtelevat merkittävästi huolto- ja korjauskulujen iskiessä yleensä takavasemmalta. Huh, siinä lyhyt avautuminen.
Unelmien toteuttaminen onkin sitten paljon mukavampi asia. Ehkäpä se omalla kohdallani tarkoittaa myös pidempää reissua tai sitten jotain vielä määrittelemätöntä. Kesämökki, matkavene yms edustavat tietysti perinteisiä suomalaisia unelmia mutta niiden hintalappu alkaa valitettavasti olemaan aika suuri. Liian kallista unelmaa ei kannata toteuttaa sillä silloin kaikki aika kuluu unelman rahoittamiseen. Tähän asiaan pitänee palata kun suunnitelmat tarkentuvat.
Suuret kiitokset edelleen TT:lle ahkerasta kirjoitustahdista!
-LF-
TT ei tosiaan autoile mikä johtuu osittain juuri noista erinäisistä kuluista. Myös kokonaisverorasitus pienenee huomattavasti hankkiessa kuukausilipun julkiseen liikenteeseen. TT ei myöskään elä kovin kiireisellä elämänrytmillä ja ei pidä pahakseen julkisissa liikennevälineissä käytettyä ylimääräistä aikaa vaan keskittyy lukemiseen matkustaessaan.
VastaaPoistaYlimääräistä rahaa ei ole jääänyt liiemmälti, kiitos leväperäisen rahankäytön. Haluaisin tietää miten budjetoisit asuntolainan lyhennyksen? Korot ovat tietenkin kulu, mutta eikö lainanlyhennys ole sama kuin laittaisit omaan säästölippaaseen rahaa? Muutenkin rahankäyttö on höllentynyt luotollisten korttien myötä, kun tilin saldoa voi venyttää..
VastaaPoistaHau.
VastaaPoistaJos kysyt asuntolainan lyhennyksestä keneltä tahansa kirjanpitäjältä tai muulta rahoituksen asiantuntijalta niin heidän mielestään kun on kyse kämpästä jossa asut niin se taitaa tosiaan mennä säästämiseksi. Kuitenkin itse käyttäisin sen verran epäortodoksista kirjanpitoa, että laskisin kaikki lyhennykset kuluiksi. Tämä sen takia, että jossakin sitä on asuttava ja sen maksamiseen menevät kulut ovat suuremmat asuntolainaa lyhentäessä. Asunnon laskeminen säästämiseksi on nimittäin velaksi kuluttamisen lisäksi varmin tapaa joutua konkkaan, joten ihan psykologisista syistä laskisin sen kuluiksi. Asia on kuitenkin monitahoinen ja sen takia pitäisi tehdä pidempi kirjoitus. Pohditaan asiaa lisää ja palaan asiaan jossain vaiheessa.