Fear is the key

Jokainen meistä pelkää jotakin. Jotkut pimeää, kuolemaa ja hämähäkkejä, toiset epäonnistumista, onnettomuuksia ja sitä etteivät muut ihmiset hyväksy omia valintoja. Pelot ovat luonnollisia ja niistä on hyvin vaikea päästä kokonaan eroon. Kuitenkin suurimmat osat peloista ovat turhia ja joiltakin määrin käsittämättömiä. Pelot voivat kuitenkin hallita elämää liikaa ja silloin niistä tulee pahoja ongelmia. Pelot monesti estävät ihmisiä myös investoimaan, säästämään ja tavoittelemaan omia unelmiaan. Itse ainakin tunnustan pelkääväni välillä ja se myös tekee hallaa rahan tienaamisen ja säästämisen suhteen. Pelkojen vuoksi olisikin tehtävä riittävän hyvä suunnitelma ja pysyä siinä. Tämä ei kuitenkaan ole kovin helppoa, mutta nyt olen lähtenyt sille tielle ja yritän siinä mahdollisimman hyvin onnistua.

Suurin osa ihmisistä ei uskalla kyseenalaistaa yhteiskuntamme näkemystä ”hyvästä” elämästä joka sisältää korkeakouluopiskelut, ”kunnon” työn, parinsadantuhannen asuntolainan rivitalonpätkästä ja pari lasta. Tämä tarkoittaa monesti vuosikymmeniä sellaisessa työssä, josta ei oikeastaan edes pidä. Tästä kierteestä irtoaminen vaatii yllättävän paljon henkistä kanttia ja itsensä kyseenalaistaminen on kaikkein vaikeinta. Mikäli tuo ”hyvä” elämä on ihmisen unelma on se mielestäni helvetin hienoa. Uskallan kuitenkin väittää aika monen ihmisen haluavan irtiottoa tästä kaikesta, mutta pelko tippumisesta tyhjän päälle saa ihmiset jatkamaan oravanpyörässä itse henkisesti kärsien. Itsekin joudun tätä pelkoani vastaan taistelemaan aika ajoin. Varsinkin muiden ihmisten kanssa jutellessa tulee monesti mieleen, että oliko se oikea ratkaisu heittää monet vuodet hukkaan ja ruveta pienituloiseksi ilman koulutustaan vastaavaa työtä. Kuitenkin ”työni” vastaa tällä hetkellä paljon enemmän nuoruuden unelmiani kuin mitä koulutukseni tarjoamat mahdollisuudet ja myös se on yksi syy miksi tämä nykyinen toimeni sopii minulle paremmin.

Itse olen ainakin huomannut pelkääväni sillä hetkellä, kun pitäisi painaa nappia ostaessani osakkeita. Joitakin kertoja olen tätä päätöstä sitten siirtänytkin ja se on tullut maksamaan sitten jonkin verran. Tätä varten pitäisi vain noudattaa JFDI:tä (just f*****g do it) ja painaa sitä nappulaa aiempien suunnitelmien mukaan. Uskoisin tämän toiminnan helpottuvan tekemällä selkeän pidemmän aikavälin sijoitussuunnitelman. Tämä on tällä hetkellä tekosalla ja ajattelin julkistaa sen tässä lähiaikoina, jotta sitä olisi helpompi noudattaa, kun löytyisi ulkopuolisia kysymässä, että miksi et toimi kuin olet suunnitellut? Toinen asia mikä on täysin järjetöntä on pelätä tappioita sijoituksissa sillä kaikki muut häviävät rahaa paitsi valehtelijat. Kysymys on vaan siitä miten paljon otat turpiisi tappioiden tullessa. Itse olen tässä tappioiden rajoittamisessa onnistunut ihan kohtuullisesti, sillä odottamalla olisi monesti tullut huomattavan paljon pahemmin turpiin. Tästä olisi muutamia esimerkkejä, mutta en käy niitä ainakaan tässä kirjoituksessa läpi.

Se mikä oikeastaan pelottaa eniten on tulevan kriisin tuoma turvallisuustilanne. Tämä kriisi joka alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan länsimaihin kuten Iso-Britanniaan. Tosiasia on se, että Suomen poliitikot ovat täysin kykenemättömiä näkemään yhtään eteenpäin ja kun länsimaissa ja myös täällä kotimaassa tämä kriisi alkaa levitä väistämättömästi. Ihmisten tajutessa tämän nykyisen elintason johtuvan vain ja ainoastaan yli varojen elämisestä alkaa sopeutuminen joka ei varmastikaan tule olemaan helppo niille, jotka eivät siihen ole yhtään varautuneet. Oma arvioni on joko 20 vuoden olematon kasvu tai sitten noin kolmenkymmenen prosentin lasku elintasossa muutamassa vuodessa joko hintojen noustessa tai palkkojen laskiessa ja varsinkin julkisten alojen työpaikkojen vähentymisen tuoma massatyöttömyys valtion ja kunnan rahojen loppuessa. Ihmiset tulevat myös ahdistumaan lisää työaikojen väistämättömässä pitenemisessä. Meidän länsimaiden ihmisten on turha tulevaisuudessa luulla kilpailukykymme kestävän mm. kiinalaisten ja intialaisten tehdessä 15 tunnin työpäiviä pienemmällä palkalla. Näihin pelkoihin suhtautuminen on helpompaa tietäessä missä mennään ja maailman tapahtumia seuraamalla. Myös säästäväinen elämäntapa ja tosiasioiden tunnustaminen itselleen auttaa suhtautumisessa asiaan.

Henkilökohtaisista peloista suurin itselläni on ollut kuolemanpelko mikä iski aika pahasti kolmenkympin tienoilla. Selvisin siitä suhteellisen lyhyen ajan kuluessa ja se lamautti kyllä aika pahasti, sillä monesti makasin iltaisin vain sängyssä pelkäämässä pahinta mahdollista lopputulosta mitä ei sitten ikinä tullutkaan. Lähinnä tämä pelko iski ollessani rapelissa ja kesti yleensä jonkin aikaa. Kerran iski myös paniikkikohtaus niin sanotusti julkisella paikalla ja se ei ollut mukava kokemus. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin taas elämä voittaa ja en oikeastaan enää pelkää kuolemaa, sillä parempi nauttia elämästä niin kauan kuin voi. Nyt ovat asiat suhteellisen hyvin mallillaan ja TT sen kuin porskuttaa ilman suurempia pelkoja.

Seuraavassa kirjoituksessa keskitytään myös vielä loppumattomaan taisteluun itseään vastaan ja tarkoitus olisi saada se valmiiksi viikonloppuun mennessä. Hyvää viikonjatkoa kaikille.

- TT