Lisäinformaatiota blogista ja kirjoittajasta

Moi taas

Blogin kirjoittaja on pääkaupunkiseudulla asuva kaksilapsisen perheen kuopus joka on elänyt käytännössä koko nuoruusvuotensa yksinhuoltajaäidin elättämänä. Yksinhuoltajuus ei ollut vapaa valinta vaan erään traagisen onnettomuuden tulos. Pääkaupunkiseudun lisäksi olen asunut myös ”länsi-Siperiassa” (eräs yliopistokaupunki itä-Suomessa), Espanjassa pariin otteeseen ja myös Puolassa. Näistä ensimmäinen kokemus oli vaihto-opiskelu Valanciassa ja kaksi viimeistä joitakin kuukausia kestäneet työharjoittelut Krakovassa sekä Barcelonan lähistöllä.

Perheeni rahatilanne ei ollut ikinä mitenkään vaikea emmekä joutuneet koskaan elämään niukasti ollessani nuori huolimatta äitini yksinhuoltajuudesta. Tätä erästä onnettomuutta lukuun ottamatta olen omasta mielestäni saanut elää varsin hyvän nuoruuden ja saanut toteuttaa itseäni hyvinkin vapaasti kunhan vain olen hoitanut koulunkäyntini kunnolla. Itse olen aika pitkälti ollut loppujen lopuksi aika huoleton rahan kanssa enkä ole juurikaan joutunut tai tajunnut miettiä säästämistä, sillä olen tienannut käytännössä 17-vuotiaasta asti omat käyttörahani ja lukioaikojen jälkeen myös elantoni muutamaa vuotta lukuun ottamatta.

Opiskeluni ovat vielä kesken ja saattavat myös ollakin hamaan tulevaisuuteen saakka, sillä viimeisen vuoden aikana olen tehnyt päätöksen elättää itseni tavalla joka ei oikeastaan liity mitenkään opintoihini. Viimeiset vuodet olen opiskellut elämää ja elektroniikkaa, mutta lähinnä ensimmäistä. Olen siis niin sanottu ”putkiaivo” millä nimellä teekkarit usein määritellään. Omasta mielestäni tämä väite ei pidä paikkaansa, mutta jokainen on oikeutettu mielipiteeseensä. Itse aina pyrin muodostamaan niin sanotun perustellun mielipiteen asiasta kuin asiasta siinä kuitenkaan läheskään aina onnistumatta, sillä ihminen monesti kuitenkin hahmottaa asiat tunteilla. Monesti ajattelutapani on matemaattinen ja yritän tässä blogissani perustella ajatukseni myös numeroin silloin, kun asia sitä vaatii.

Blogin otsikosta vähemmän on enemmän on pakko vielä sanoa etten varsinaisesti ole mikään luonnonsuojelija enkä voisi ikinä kuvitella antavani senttiäkään Greenpeacelle, koska he ovat omasta mielestäni väärässä niin monissa asioissa. Roskat kyllä pyrin pistämään roskiksiin. En myöskään usko ihmisten pystyvän juuri vaikuttamaan maapallon ilmastoon. Toisaalta pidän sitä myös selvänä, että jokin teknologinen kehitysaskel on otettava, jotta energiaa tulee riittämään kaikille seuraaviksi sadoiksi vuosiksi.Itse uskon myös siihen siihen ettei mikään määrä tavaraa tee meitä ihmisiä oikeasti onnellisiksi. Seuraava virke joka on lainattu Brad Pittin esittämältä Tyler Durdenilta elokuvasta Fight Club kuvaa ehkä parhaiten näkemystäni turhasta kuluttamista: ”Advertising has us chasing cars and clothes, working jobs we hate so we can buy shit we don't need.” Vapaa suomennos: Mainonta saa meidät juoksemaan autojen ja vaatteiden perässä, tehden töitä joita vihaamme ostaaksemme roskaa jota emme tarvitse.” Pakko se on kyllä myöntää, että minullakin noita tavaroita joita en tarvitse on aivan liikaa, mutta yritän tässä pikkuhiljaa luopua ylimääräisistä nurkissa lojuvista rojuista.

Muilta elämänarvoiltani olen suhteellisen liberaali: En usko esimerkiksi valtion tai kunnan virkamiesten tietävän paremmin kuinka elämäni aion viettää eli toisin sanoen holhousvaltio on hyvin kaukana siitä missä haluaisin elää. Uskon ihmisen vastuuseen omista teoistaan enkä uusien määräysten ja rajoitusten yhtään auttavan yhteiskunnan lieveilmiöiden kitkemisessä. Norjan pääministerin toteamus traagisten tapahtumien jälkeen kuvaa omasta mielestäni hyvin sitä mihin suuntaa Suomessa pitäisi mennä ”meidän täytyy lisätä vapautta ja demokratiaa” Suomessa kun taas mennään heti päinvastaiseen suuntaan ja ollaan taas rajoittamassa mm. sananvapautta. Uskon myös enemmän ihmisten kannustamiseen kuin kepillä lyömiseen.

Poliitikkojen ja monien muidenkin mainostamaan hyvinvointivaltioon en kyllä enää osaa uskoa. Viimeisen viidentoista vuoden aikana olen nimittäin saanut pariin otteeseen tapella joitakin vuosia lähiomaisteni terveydenhoidosta. En tästä syytä hoitajia tai lääkäreitä vaan resurssipulaa joka johtuu kai aika pitkälti 90-luvun laman hoidosta ja ”koneiston” kasvattamisesta tekijöiden kustannuksella. Parisuhteiden rekisteröimisessä olen omasta mielestäni varsin vapaamielinen. Kahden homomiehen muodostama perhe sen sijaan menee yli mun käsityskyvyn, sillä omasta mielestäni lapsella pitää olla äiti.

Ensi maanantaina onkin sitten tarkoitus esittää yhteenveto siitä miten ensimmäinen vuoteni tässä projektissani on sujunut. Sen jälkeen on tarkoitus seurata joka kuukauden alussa miten rahaa on jäänyt säästöön ja kuinka muutos etenee. Tässä kaikki tällä kertaa.

-TT



Rich Dad's CASHFLOW Quadrant: Rich Dad's Guide to Financial Freedom

Alkupisteessä

Moi vaan kaikille.

Vähemmän on enemmän kertoo yhden noin kolmikymppisen sinkkumiehen pyrkimyksestä henkilökohtaiseen vaurauteen huolimatta pienistä tuloista. Tämän blogin tarkoitus on seurata kuinka tämä tavoite tulee onnistumaan seuraavien vuosien ja vuosikymmenten aikana. Kirjoittajana toivon lukijoiden saavan tätä lukiessa mahdollisia ideoita kuinka pärjätä vähemmällä rahankäytöllä nauttien kuitenkin elämän pienistä ja suurista iloista ilman jatkuvaa stressaamista asian suhteen. Monesti hyvätuloisilla ihmisillä on jatkuva rahapula johtuen lähinnä holtittomasta tuhlaamisesta ja toivon tuovani tähän muutosta lukijoilleni seuraavien vuosien aikana. Itse olen myös kärsinyt tai nauttinut (ihan miten kukin asian näkee) rahan tuhlaamisesta viimeisen vuosikymmenen aikana ja olen vasta alkutaipaleella muutoksessani.

Tämä on pitkä ja kivinen tie eikä se tapahdu yhdessä yössä tai edes vuodessa vaan pikkuhiljaa vuosien mennessä eteenpäin. Omasta mielestäni olen kuitenkin päässyt hyvään alkuun ja säästöönkin on alkanut jäädä rahaa. Itse pidän tätä muutosta välttämättömänä jopa paristakin eri syystä: ensimmäinen ja ehkä se olennaisempi syy on se, että tässä pikkuhiljaa aikuistuessani olen alkanut tajuamaan kuinka haluan elämääni viedä eteenpäin. Tämä tapa ei kuitenkaan ole se perinteinen: rivitalonpätkä, keskituloisuus, asuntolaina jota maksetaan parikymmentä vuotta, kahdeksasta neljään istuminen toimistossa ja sitten vielä normaalit palkattomat ylityösessiot puhelimessa. Tavoitteenani on nauttia mahdollisimman paljon kaikista elämän eri osa-alueista kuten työstäni, harrastuksistani ja muusta vapaa-ajasta.

Toinen syy rahankäytön muutoksen välttämättömyyteen katson olevan tulevassa vakavassa talouskriisissä joka tulee pakottamaan ihmiset elämään hyvinkin säästäväisesti ja miettimään tarkasti kuinka varsinkin velalliset ja pienituloiset haluavat vähäiset rahansa käyttää. Oma arvioni on länsimaisen elämäntyylin pakollisessa muutoksessa johtuen heikosta kilpailukyvystä esimerkiksi Kiinaan ja moniin muihin aasian maihin verrattuna. Esimerkiksi Suomen valtio ottaa näinä hieman parempinakin aikoina vielä velkaa noin 10 miljardia Euroa joka vuosi. 50 miljardin Euron budjetilla tämä tekee vajeeksi 20 prosenttia. Kovin moni firma ei tällä vajeella pysyisi kovinkaan pitkään pystyssä, mutta Suomelle se on kuitenkin mahdollista monia vuosia johtuen siitä että valtiolla on veronkanto-oikeus ihmisten tuloihin. Mitä kauemmin tätä touhua jatketaan niin sitä pahemmat ongelmat siitä seuraa sekä yksityisille ihmisille, että valtiolle ja kunnille. Seuraavien vuosien aikana monet pieni- ja keskituloiset tulevat kärsimään hyvinkin pahoista talousvaikeuksista rikkaiden taas rikastuessa entisestään. Tämä kriisi on matemaattinen tosiasia eikä se tule siitä mihinkään muuttumaan, vaikka virallisen totuuden puhujat muuta sanoisivatkin. Tämä on myös yksi selkeä syy sille miksi itse aion pyrkiä elämään säästäväisemmin ja välttämään suuria sitoumuksia kuten asuntolainaa.

Blogin sisällöstä sen verran, että tämä tulee käsittelemään tapoja säästää rahaa ja sijoittaa sitä tuottavasti. Lisäksi ajattelin kirjoittaa muista omaa sydäntäni lähellä olevista aiheista joita ovat mm. urheilu ja matkailu. Näistä jälkimmäisistä ei tosin taida tulla kovin usein kirjoiteltua.

Toivon teille kaikille lukijoilleni antoisia lukuhetkiä blogini parissa ja toivottavasti jokainen saa jonkinlaisia elämyksiä näistä raapustuksista. Näitä kirjoituksia saa vihata tai rakastaa jokainen ihan oman makunsa mukaan. Se on vähän niin kuin ”up yours” kuten eräs mäkeä hypännyt suuri ”ajattelija” on sanonut aikoinaan.