Unohda varallisuusporno

Back in Business,

On taas aika palata bloggaamisen maailmaan kirjan kirjoittamisen ja sen editoimisen jälkeen. Tällä hetkellä valmiiksi editoitu versio pyörii jossain Amazonin julkaisukoneiston rattaassa. Oletettavasti kirja on julkaistu viimeistään alkuviikosta ja sitä voi sen jälkeen alkaa tilaamaan. Ilmoitan siitä heti, kun saan siitä mustaa valkoiselle.

Ja sitten asiaan eli varallisuuspornoon. Multa monesti muutamat kaverit kyselevät sitä, että minkä arvonen se sun kaksionpuolikkaas on ja joudun joka kerta vastaamaan ettei minulla ole harmainta aavistustakaan. Käytännössä sillä arvolla ei ole juurikaan merkitystä minulle. Minua kiinnostaa paljon enemmän se kuinka suuret ylläpitokustannukset joudun maksamaan siitä. Monet muut ihmiset kyllä pitävät tarkemmin huolta siitä, että tietävät kuinka paljon esimerkiksi viereisestä samanlaisesta kämpästä on maksettu. Tällaista tiettyjen omaisuuserien hintojenseurantaa voi kutsua varallisuuspornoksi, jota voi olla kiva välillä harrastaa. Siinä ei ole kuitenkaan suurempaa järkeä, koska käytännössä hyvin harvoin tällä tiedolla tekee yhtään mitään. Poikkeuksia on tietysti olemassa, kuten mahdolliset lainaneuvottelut pankin kanssa tai asunnon myyminen. Silloin on tietysti hyvä olla jonkinlaista faktatietoa omaisuuserän arvosta. Tämän lisäksi jokaisen tulisi huomioida se ettei asunnon arvo ole se rahasumma, jonka joku toinen on jostain vastaavasta maksanut vaan se rahasumma, jonka joku muu ihminen maksaa juuri sinun asunnostasi sillä hetkellä kun se on myynnissä. Tämä pätee myös kaikkiin muihin omaisuuseriin, kuten osuuksiin yksityisistä osakeyhtiöistä, autoihin tai veneisiin.

Käsittääkseni erityisesti juuri valtameren toisella puolella tällainen varallisuusporno on yleistä, mutta koska minulla ei ole siitä juuri kokemusta niin en osaa sanoa. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan se tarkoittaa sitä, että omia saavutuksia mitataan purkkalassa juuri nettoarvolla eli laskemalla kaikkien omaisuuserien arvo yhteen. Minäkin tosin tunnen MR. SixFiguresin, mutta en sen tarkemmin tiedä muiden ihmisten omaisuuksista tuon taivaallista. En ole kuitenkaan koskaan kuullut kenenkään suomalaisen puhuvan suoraan siitä kuinka paljon hänellä on rahaa, joten varallisuusporno on Suomessa hieman erilainen ilmiö. Yleensä ihmiset taitavat lähinnä piilotella täällä omaisuuttaan. Sen sijaan muiden omaisuus on yleinen puheenaihe ainakin silloin, kun on kansallinen kateuspäivä eli verotiedot julkaistaan.

Lähes kaikki aika joka kuluu varallisuuspornoon valuu hukkaan. Ihmisen on kuitenkin jossain määrin tiedettävä mikä hänen taloudellinen tilanteensa on. Tämäkään ei tosin tarkoita sitä, että kaikkien omaisuuserien arvo pitäisi määritellä. Mielestäni jokaisen meistä tulisi tietää kohtuullisella tarkkuudella tietää seuraava asia:

Kuinka moneksi kuukaudeksi/vuodeksi nopeasti likvidoitavissa olevat varamme riittävät tulojemme nollautuessa täysin nykyisillä menoilla?

Tämä asia varmasti kaipaa selityksiä, koska muilta ”asiantuntijoilta” saa varmasti erilaisia vastauksia.

Miksi nopeasti likvidoitavat varat?

Nopeasti likvidoitavilla varoilla tarkoitan niitä omaisuuseriä joita mitataan jatkuvasti markkinoilla. Näitä ovat mm. osakkeet ja kaikki rahastot, joista saa rahat muutaman pankkipäivän aikana pois mikäli tarve vaatii. Niiden lisäksi pitää laskea tietysti kaikki käteisvarat. Nopeasti likvidoitavien varojen hyödyt tulevat siinä, että niiden todellinen arvo on jatkuvasti määritely markkinoilla ja tämän lisäksi ne on helppo myydä. Eikä näitä varoja joudu myymään pilkkahintaan silloin, kun on paniikki.

Miksi nollatulot? Nollatulot ovat pahin mahdollinen tilanne ja jossain määrin epätodennäköinen, mutta meidän on muistettava etteivät byrokratian lonkerot toimi aina kovin nopeasti, joten nollatuloilla voi joutua kituuttamaan jonkin aikaa. Tämän lisäksi erittäin harva meistä esimerkiksi yleensä edes tietää minkä verran tulee saamaan tuloja mikäli menee esimerkiksi työpaikka alta. Tähän laskutoimitukseen riittää myös kohtuullinen tarkkuus, joten nollatulojen käyttö on riittävä.

Miksi nykyiset menot?

Kyse on nykyisistä menoista, koska ihminen ei luovu vapaaehtoisesti juuri mistään. Todennäköisesti juuri tämän seikan takia ihmiset eivät tee kuin kosmeettisia muutoksia menoihinsa ennen kuin heidän on pakko. Tätä ennen yritetään hieman kituuttaa, mutta todellisia muutoksia ei tapahdu.

Mikä on riittävä lopputulos?

Tämä on jossain määrin jälleen kerran henkilökohtainen asia, mutta sanoisin ettei ole hyvä olla tilanteessa missä likvideillä varoilla pärjää vähintään 12:ta kuukautta. Mitä enemmän sitä parempi, mutta jos ihmisellä on likvidejä varoja useamman vuoden menojen verran niin se alkaa olla sitten samantekevää selviytymisen kannalta onko kyseessä 50 tai 100 kuukautta. Varallisuuspornon kannalta enempi on tietysti parempi, mutta siitä mehän emme välitä vai mitä?

Tarkoitus on keskittyä tietämään ainoastaan tämänhetkinen tilanne tulojen ja menojen suhteen, joten velkoja ei mielestäni tarvitse huomioida. Epälikvidiä omaisuutta ei myöskään pidä myydä selvitäkseen, joten minusta senkin voi rauhassa eliminoida laskussa.

Tässä omia ajatuksiani asiasta. Mikä on teidän mielipiteenne?

-TT