Espanja – Suomi 1-1 mitä opimme?

Heti ensimmäiseksi on mainittava, että vaikka kyseessä on jalkapallosta voi tästä myös oppia asioita ihan pelikenttien ulkopuolisistakin asioista ja siksi ei kannata heti otsikon nähdessään vetää sellaista johtopäätöstä ettei tätä kirjoitusta kannata lukea ollenkaan. Teille jotka eivät tiedä mistä on kyse niin Espanja ja Suomi pelasivat tasapelin jalkapallon mm-karsinnassa ja peli pelattiin Espanjan kotikentällä perjantai-iltana.

Ensin vähän faktoja eri urheilulajeista. Jalkapallo on maailman vaikein urheilulaji menestyä ja jalkapallossa maajoukkueen pääsy arvokisoihin on huomattavan paljon vaikeampaa kuin voittaa maailmanmestaruus jääkiekossa. Olympiavoitto jääkiekossa alkaa sitten olla samaa tasoa kuin pääsy arvokisoihin jaliksessa, mutta ei ihan sitäkään. Espanja taas on maailman paras maajoukkue jalkapallossa, kun taas Suomi on mahdollisesti jossain viidennenkymmenen huonommalla puolella. Tasapeli maailmanmestarin kotikentällä arvokisojen karsinnassa on Suomelle samaa tasoa kuin maailmanmestaruus jääkiekossa. Pystyäkseen pelata ammattilaisena jalkapalloa Euroopan huipulla on pelaajan käytettävä se kuuluisa kymmenentuhatta tuntia harjoitteluun ja silti se vaatii myös lahjakkuutta. Kilpailu pelipaikoista on vähintään yhtä kovaa kuin taistelu oman liiketoiminnan puolesta hyvin kilpaillulla alalla. Koska Espanja on maailmanmestari ja kaksien edellisten EM-kisojen mestari se tarkoittaa käytännössä sitä ettei sitä ole voittanut kukaan moneen vuoteen silloin, kun on pelattu tärkeistä asioista. Tämä nykyinen Espanjan joukkue saattaa olla jopa kaikkien aikojen kovin jalkapallomaajoukkue mikä nostaa Suomen tasapelin arvoa. Mainittakoon vielä sen verran Espanjan pelaajien tasosta, että oikeaa puolustajaa (Arbeloa) ja maalivahtia (Valdes) lukuunottamatta kaikki Espanjan avauskokoonpanossa olleet pelaajat mahtuisivat mihin tahansa seurajoukkueeseen maailmassa, joten kyseessä on todellakin ollut kisa Ladalla mersua vastaan.

Jos nyt sitten mennään siihen mitä pelistä voi oppia niin Espanjalla on kaikki jalkapallon perusasiat hiottu ihan viimeisen päälle täydellisiksi ja sen takia peli näyttää hyvin tylsältä ja myös äärimmäisen helpolta. Ilman perusasioiden täydellistä hallintaa ei ole mahdollista oppia asioita kehittyen maailman parhaiksi oli asia sitten mikä tahansa. Tämä on ensimmäinen opetus joka löytyy tuosta pelistä. Joukkue on viimeisen päälle hiottu kollektiivinen yhdentoista hengen joukkue joka liikkuu tasan tarkkaan tietäen mitä pitää tehdä tietyissä tilanteissa ja on valmis myös jauhamaan samalla tavalla täydet 90 minuuttia. Tämä kone on enemmän kuin osiensa summa kun se toimii eli yhteistyöllä on mahdollista saada ihmeitä aikaan on opetus kaksi. Kuitenkin on huomioitava se, että sekin tekee virheitä eikä välttämättä ole aina niin tehokaskaan. Espanjaakin on mahdollista horjuttaa tekemällä asiat riittävän hyvin ja iskemällä tämän hyvin rasvatun koneen heikkoihin kohtiin kuten perjantaina nähtiin. Tämä heikoin lenkki on nimeltään Arbeloa ja hänen tontiltaan myös Suomi iski hyökkäyksen viimeisen syötön ennen Pukin maalia. Kokonaisuudessaan Suomen maali oli mestariteos ja se meni suunnilleen seuraavalla tavalla: Moisanderin pitkä avaus Hetemaj:n jalkaan josta suora yhden kosketuksen jatko Ringille joka pisti täydellisen syötön rangaistusalueelle Espanjan puolustajien ja maalivahdin väliin jonne Pukki juoksi täydellisellä ajoituksella ja laittoi pallon maalivahdin ohi yhdellä kosketuksella. On tosin huomattava myös Espanjan osanneen iskeä Suomen heikkoon lenkkiin joka oli Toivio joka on ollut edellisissäkin maaotteluissa se heikoin lenkki. Koska jalkapallo on maailman kilpailluin laji ei sääliä tunneta eikä sitä voi antaa vastustajalleen. Myös liike-elämässä harvoin tällaista tunnetaan ja toisten yritysten huonoista hetkistä otetaan kaikki hyöty irti mitä saadaan.

No minkä takia sitten yleensä edellisessä kappaleessa mainitsin nuo pelaajat jotka olivat osallisena tässä maalissa? Yksinkertainen syy tähän osallisuuteen on se, että he pelaavat ja harjoittelevat kovemmissa sarjoissa kuin muut Suomen pelaajat ja tämä on varmasti yksi syy miksi he onnistuivat tekemään tuon melkein täydellisen maalin. Mikäli haluaa pärjätä näinkin kilpaillulla alalla on pakko päivittäisen tekemisen olla huippulaadukasta eikä se ole mahdollista pelaamalla ja harjoittelemalla mahdollisimman hyvien pelaajien kanssa. Tämän suhteen ei ole olemassa oikoteitä missään muussakaan asiassa ja mahdollisimman hyvien vastustajien kanssa kilpaileminen kehittää eniten oli sitten kyse mistä tahansa asiasta. On kuitenkin hyvin vaikeaa päästä maailman parhaiden kanssa samoihin piireihin varsinkin urheilussa ja jalkapallossa se on vielä vaikeampaa. Monissa muissa asioissa on kuitenkin mahdollista oppia maailman parhailta. Esimerkiksi sijoittamisessa aika monesta ”supertähdestä” on saatavilla hyvin paljon tietoa joko heidän itse kirjoittamien kirjojen tai elämänkertojen perusteella. Tämä ei tarkoita sitä ettei muilta voi oppia mitään, mutta en lähtisi heidän neuvojaan kyllä itse tosissaan kuuntelemaan. Ainoastaan parhailta voi oppia riittävästi, jotta itse voi tulla erinomaiseksi.

Jos nyt sitten miettii sitä kuuluisaa suurta kuvaa niin oliko tämä tasapeli sitten kuitenkin itseasiassa tappio vai ei? On nimittäin selvää, että valmentajamme uhrasi koko ajattelutapansa tätä yhtä peliä varten ja tasapeli tuli ihan eri järjestelmällä kuin mitä on ajettu sisään kaikissa edellisissä peleissä. On huomioitava tietysti se, että jalkapallo on nimenomaan tulosurheilua ja ainoa asia mikä ratkaisee loppupeleissä niin on ottelun tulos. Kuitenkin tavoite joukkueelle on päästä jalkapallon arvokisoihin ja sitä ajatellen yhden ottelun lopputuloksella näissä karsinnoissa ei ole väliä, kun käytännössä mahdollisuudet kisoihin ovat jo menneet. Kysymys joka ison kuvan suhteen pitää tehdä on aiotaanko palata vanhaan järjestelmään vai pelata tällä nykyisellä joka tuotti tasapelin tuota maailman kovinta joukkuetta vastaan? Siihen minulla ei ole vastausta, mutta oma mielipiteeni on se, että pidemmällä aikavälillä on pyrittävä käyttämään yhtä ainutta järjestelmää. Kuitenkin Suomen tekemä maali ei ole pelkän puolustustaistelun tulos vaan muutaman lähestulkoon täydellisen syötön tulos mikä kertoo joukkueessa olevan pelaajia joiden avulla voidaan niin sanottu pallokontrolli hyödyntää ja saada aikaan lopputulos ilman keskittymistä pelkästään puolustamiseen. Koska jalkapallon kehittäminen vaatii vuosien työn on mielestäni tämä järjestelmän muutos pahasta pidemmällä tähtäimellä. Ehkä tässä on mukana myös piirun verran jalkapalloromantikon tunnerikasta suhtautumista joka ei suuremmassa kuvassa myöskään ole hyvästä. Tulevaisuus näyttäköön mille tielle sitä ryhdytään ja spekulointi on aina vain spekulointia.

Lyhyesti tarinan opetukset ovat seuraavat:

1. Perusasioiden hallinta kaikista tärkeintä osaamisessa
2. Saumattomalla yhteistyöllä lopputulos on suurempi kuin osiensa summa
3. Joukkue on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki
4. Ainoastaan parhailta oppimalla ja heitä vastaan kilpailemalla voi tulla erinomaiseksi
5. Yhden taistelun voittaakseen ei kannata uhrata koko sotaa

Jos joillakin tulee mieleen muitakin opetuksia niin kertokaa ihmeessä. Valitettavasti tällä hetkellä on takki aika tyhjä aiheiden keksimisen suhteen, joten vetäydyn jo nyt pääsiäislomalle ja toivottavasti ensi viikon alussa palaan sieltä akkuni ladanneena ja parempien kirjoitusten kanssa. Suosittelen itse kaikille riittävää lepoa pääsiäiseksi ja yritän itsekin lada mahdollisimman paljon akkujani. Yritän vielä pitkäperjantaihin asti jatkaa kommentointia, mutta uusia kirjoituksia ei ole enää ennen ensi viikkoa luvassa.

Hyvää viikkoa ja pääsiäistä kaikille!

-TT