Hyvin monilla meistä suomalaisista on mielipiteensä mm-lätkästä ja kotikisoista ja tässä kirjoituksessa olisi tarkoitus pohtia näitä menneitä kisoja parilta eri kantilta ja yksi niistä on lippujen hinnat ja toinen asia mikä tulee mieleen on tiimityöskentely ja johtaminen.
Jos mietimme jääkiekkoliiton taloutta pidemmällä aikavälillä niin tämän vuoden kisat olivat täydellinen fiasko ja todennäköisesti tuhosi koko viime vuoden maailmanmestaruden luoman jääkiekkobuumin. Jostain syystä suomalaiset eivät vaan osaa hyödyntää suuria voittoja vaan meille nousee aina se keltainen neste päähän saavuttaessamme jotain suurta. Tämän näkisin olevan vielä enemmän suomalaisten ongelma kuin monien muiden, vaikka kyllä sitä tapahtuu myös muillekin. Jos nyt lähdetään sitä liiketaloudellista näkökulmaa tutkimaan niin eräiden maailmanmestaruuskisojen pelien lippujen hinnat ovat olleet täysin käsittämättömiä ja tämän takia niitä on sitten myytykin epätoivoisina halvalla juuri h-hetkellä. Tämä on vain ja ainoastaan Kalervo Kummolan ja hänen perseennuolijoiden vika eikä siitä pidä syyttää suurinta osaa jääkiekkoliiton työntekijöistä. 155 Euroa on aivan käsittämätön hinta halvimmasta lipusta Suomi-Kazakstan peliin eikä sitä todellakaan olisi kannattanut kyseisestä pelistä maksaa. Sen sijaan halvimmat loppuotteluliput (tietojeni mukaan 275€) olivat mielestäni ihan oikein hinnoiteltuja, sillä siitä pelistä saatu elämys on varmasti ollut tuon hinnan arvoinen varsinkin oman maajoukkueen ollessa siellä pelaamassa. Nämä ensin mainitut liput olisi pitänyt olla ainakin puolet halvempia. Suurin osa tavallisista jääkiekkofaneista sai tällä hinnoittelulla käytännössä hyvin pahan mielen mikä tulee varmasti näkymään ensi vuoden kisojen lipunmyynnissä. Jääkiekkoliiton ahneus asiassa on hyvin lyhytnäköistä ja tulee näkymään seuraavina vuosina lajin suosiossa.
Mitä taas tulee tiimityöskentelyyn niin Suomen mahdollisuus noissa kisoissa on ollut käytännössä aina sen varassa. Ainut mahdollisuus on saada kaikki työskentelemään yhteisen suunnitelman mukaan, sillä muuten meillä ei ole mitään mahdollisuuksia kovempiamme vastaan. Ladamme on aivan pakko virittää ihan viimeiseen mahdolliseen pykälään saakka ja vain silloin voimme pärjätä mersua vastaan, mutta silloinkin mersuun on tultava ainakin pikkuvikoja. Tämän vuoden menestyksemme näkisin niin ettei ladaa saatu viritettyä riittävän kovaan lentoon, sillä eräät viime vuoden onnistujat eivät olleet nyt läheskään niin kovassa liidossa kuin mitä olisivat voineet olla. Toisaalta tänä vuonna myös itänaapurimme mersu oli riittävän hyvin viritetty, jotta ladallamme ei olisi sille pärjännyt missään olosuhteissa. Se mikä maajoukkueessamme oli taas kunnossa oli johtoporras ja varsinkin kapteenien kapteeni Mikko Koivu johti joukkojaan edestä silloin kun siihen oli eniten tarvetta ja tämä kertoo hänen johtajan ominaisuuksistaan enemmän kuin mikään muu yksittäinen asia. Pidän häntä vielä parempana kapteenina kuin isoveljeään. Mitä taas tulee Suomen valmennusjohtoon niin he eivät tehneet kompromisseja henkilövalintojensa kanssa eivätkä valinneet ehkä parhaita mahdollisia yksilöitä vaan niitä jotka sopivat parhaiten pelisuunnitelmaan. Tämä on myös hyvän johtamisen merkki allekirjoittaneelle. Valmennusjohto osasi myös reagoida tarvittaviin muutoksiin oikeaan aikaan mikä on myös hyvä merkki tulevaisuuttakin varten.
Suomalainen jääkiekko on ollut hyvä esimerkki huonosta johtamisesta jo ensimmäisestä maailmanmestaruudesta lähtien, jos ei jopa sitäkin aiemmin, mutta itse olen ollut niin nuori ettei minulla ole oikein perspektiiviä siihen asiaan. Ja johtamisella tarkoitan ”rautakansleria” Oikeastaan ainut positiivinen asia mikä allekirjoittaneelle tulee mieleen on se, että ”Kale” on onnistunut suhteellisen hyvin miesten maajoukkueiden päävalmentajavalinnoissa, mutta valitettavasti lähestulkoon kaikki muut päätökset onkin sitten tehty enemmän Kalen etujen kuin koko suomikiekon etujen mukaan. Ensimmäisen mestaruuden jälkihuumassa unohdettiin kokonaan yksilöiden kehittäminen ja se näkyy valitettavasti vieläkin miesten ja nuorten maajoukkueissa taidon puutteena. Ei pidä antaa muutaman taitavan yksilön hämätä kokonaiskuvaa. He nimittäin ovat tulleet huipuiksi järjestelmästä riippumatta eikä todellakaan sen ansiosta. Parempaan suuntaan tosin ollaan menty viime vuosina, mutta se tulee näkymään menestyksenä mahdollisesti joskus viiden vuoden päästä. Se mikä allekirjoittanutta ainakin nyppii ”Kalen” johtamisessa ettei hän edes tajua mokanneensa jo hyvin pitkään vaan luulee vieläkin olevansa lahja Suomen jääkiekolle vaikka näin ei kuitenkaan ole asiat. Parhaiten Kalen ylimielisyys tulee ilmi erityisesti muissa huippujääkiekon henkilövalinnoissa. Vain ja ainoastaan omaa erinomaisuuttaan itselleen korostava ihminen voi valita avainrooleihin mm. Jutin ja Kurrin joilla ei ole oikeastaan mitään annettavaa maajoukkueelle nykyisissä rooleissaan. Jutila ei osaa joukkueenjohtajana edes hankkia lentolippuja joukkueelleen saatikka tehdä mitään muutakaan tarpeellista. Kunnioitan häntä kyllä entisenä huippupelaajana, mutta maajoukkueen johtohommiin sillä ei ole mitään asiaa. Kurri taas pärjää jotenkuten hommissaan pitää yhteyttä NHL-pelaajiin, mutta enemmän annettavaa hänelläkin olisi maalinteon opettamisessa tuleville huippukiekkoilijoille. Nämä edellämainitut roolit eivät kuitenkaan ole kaikista tärkeimpiä vaan suomalaisen jääkiekon kannalta nuorten maajoukkue on vaan nuorten maajoukkue on miesten joukkueen ohella tärkein yksittäinen joukkue ja sitä valmentamaan ”Kale” on raahannut mm. ”Raipen”. Niin hyvä pelaaja kun hänkin on ollut niin ei hänellä silti pitäisi olla mitään asiaa suomalaisen jääkiekon avainrooliin. Raipen tilalle tulikin sitten toinen turha mies Rindell jolla ei myöskään pitäisi tuolle paikalle olla mitään asiaa. Tiedän ettei Kale tätä kirjoitusta lue, mutta jos jostain syystä luet niin eroa! Sinun olisi pitänyt tehdä se jo noin viisitoista vuotta sitten!!
Ja sitten vielä lyhyesti pari asiaa. Aika monet ovat varmasti olleet ihmeissään tuomaritoiminnasta varsinkin Suomen jatkopeleissä. Tuomaroinnin laatu ei ole näissä ollut kyllä lähelläkään sitä tasoa mitä pitäisi. Täytyy kuitenkin tiedostaa se, että tämä ei oikeastaan ole näiden tuomareiden vika vaan heidän jotka ovat nämä kaverit sinne valinneet. Valitettavasti tämäkin on osoitus huonosta johtamisesta joka vaivaa myös kansainvälistä jääkiekkoliittoa. Tuomarivalinnat menevät kuitenkin enemmän niin, että valitaan sopivimmat (tietyille maille käyvät) pätevimpien sijaan. Ja sitten omaan kisojen kohokohtaani joka on vain yksi tilanne loppuottelusta. Se oli Malkinin tekemä viimeinen lämärimaali, jossa heillä oli 3-2 ylivoimahyökkäys jonka kisojen selkeästi parhain pelaaja pisti voimalla sisään, vaikka muitakin vaihtoehtoja oli. Allekirjoittaneelle se oli Malkinilta ihan selkeä viesti muille huippukiekkoilijoille: ”Te teette mitä osaatte ja minä teen mitä haluan!”
Näihin tunnelmiin päätän tämän vuodatuksen. Ensi kertaan!
- TT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti