keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Superkupla?

Itse kun omaan käytännössä hyvin paljon vapaata aikoina jolloin kaikki normaalit ihmiset käyvät ansiotöissä niin osan tästä muiden työajasta itseäni kiinnostavien kirjojen lukemiseen. Monesti näiden kirjoittajat ovat itseäni selkeästi viisaampia ja heidän ajatuksia kannattaa kuunnella tai lukea huomattavasti enemmän kuin allekirjoittaneen. Suurin osa lukemistani kirjoista liittyy talousasioihin tai mielenkiintoisiin asioihin ihmiseläimen todellisesta luonteesta. Tällä kertaa olen lukenut George Sorosin kirjan vuoden 2008 romahdus ja mitä se tarkoittaa. En itse varsinaisesti aio tehdä kirja-arvostelua vaan yritän nostaa yhden omasta mielestäni lähestulkoon meihin jokaiseen vaikuttavan Soroksen teorian pitkän aikakauden superkuplasta. Tässä kirjoituksessa yritän siis selittää sekä itselleni, että teille lukijoille mitä tämä teoria oikeastaan tarkoittaa. Pahoittelen mikäli Suomen kieli tuottaa tätä selittäessä hieman ongelmia, sillä joudun käyttämään lähteenäni Englannin kielistä taloustekstiä joka ei ole lontoon murteessa kaikista vahvin osa-alueeni.

Kaikkihan me tiedämme vuoden 2008 tapahtumat jolloin maailman pankkijärjestelmä kävi romahduksen partaalla johtuen Yhdysvaltojen asuntomarkkinoiden täydellisestä mahalaskusta. Tämä asuntomarkkinoiden kupla on Soroksen mukaan vain yksi osanen lisättynä tätäkin suurempaan superkuplaan joka on muodostunut viime vuosikymmeninä tehdystä luotonlaajennuksesta joka on tehty luottamalla markkinafundamentalismiin joka ilmenee uskossa täydelliseen kilpailuun ja markkinoiden pyrkimiseen tasapainotilaan. Kuitenkin markkinat liikkuvat pikemminkin täydellisen euforian ja epätoivon väliä. Yhdysvaltojen ja monien muiden länsimaiden asuntojen kuplan puhkeaminen on vain toiminut superkuplan puhkeamisen laukaisijana.

Superkupla yhdistää kolme suurta trendiä, joista jokainen sisältää ainakin yhden suuren heikkouden. Ensimmäinen on pitkä trendi kohti aina vain lisääntyvää luottojen laajenemista. Tämä laajeneminen sisältää asunto- kulutus- ja valtioiden velanoton. Tämä laajentuminen taas johtuu finanssiviranomaisten tekemistä syklienvastaisista toimenpiteistä eli käytännössä markkinoiden likviditeetin lisäämistä varten tehdyistä koronlaskuista. Eli pankkijärjestelmän ollessa vaarassa ovat viranomaiset aina puuttuneet pelastamalla vaarassa olevat toimijat ja kiihdyttäneet taloutta luoden epäsymmetrisen kannusteen luotonkasvuun joka tunnetaan moraalikatona. Näitä toimenpiteitä onkin sitten tehty vuosikymmenien saatossa ympäri maailmaa eri mittakaavoissa.

Toinen trendi on rahoitusmarkkinoiden globalisaatio. Kun pääomista tehdään vapaasti liikuteltavia niistä tulee hyvin vaikeasti verotettavia ja hallittavia, joten finanssipääomalla on etuoikeutettu asema muuhun pääomaan verrattuna. Tämä kehitys alkoi käytännössä 1980-luvun alussa Reaganin ja Thatcherin ollessa vallassa. Globalisaatio ei tuonut kaikille tasavertaista tilannetta jota vapaiden markkinoiden kannattajat väittivät globalisaation mahdollistavan. Käytännössä kehittyneimmät valtiot ovat hyötyneet globalisaatiosta kaikkein eniten, sillä valta on kuitenkin ollut yhdysvalloilla ja tämän liittolaisilla muiden tästä kärsiessä. Tämä taas johtuu siitä, että kansainväliset järjestöt kuten maailman pankki ja IMF eivät jaa tasaisesti valtaansa vaan valvovat tarkemmin suurempien rahoittajien kuten Yhdysvaltojen etua. Tästä johtuen sillä on ollut paremmat mahdollisuudet laajentaa luottojaan, kun taas pienemmät valtiot ovat joutuneet elämään tiukalla talouskurilla. Tässä suurimpana apuna on ollut Yhdysvaltojen dollarin status reservivaluuttana. Tämän seurauksena yhdysvallat ovat imeneet suuren osan muun maailman säästöistä mahdollistaakseen oman varojensa yli elämisensä mikä on johtanut yhdysvaltalaisten kuluttajien rooliin maailmantalouden moottorina.

Kolmas trendi on ollut rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen mikä on vähentänyt valtioiden ja muiden toimijoiden kuten keskuspankkien puuttumista markkinoihin. Tämä on myös saanut finanssi-innovaatioiden kehittämisen kiihtymään mikä on taas lisännyt läpinäkymättömyyttä ja vaikeuttanut kaikkien toimijoiden tietoja riskeistä. Nämä uudet instrumentit eivät myöskään ole ottaneet huomioon omaa vaikutustaan siihen, että markkina-arvojen muutosten heilunta on vaan entisestään lisääntynyt näiden käyttöönotossa, vaikka riskilaskelmien ja kaupankäyntimallien mukaan vaikutuksen olisi pitänyt olla päinvastainen. Tämän seurauksena kukaan ei tiedä tarkkaan mitkä riskit saattavat toteutua ja aiheuttavat pahimmillaan ketjureaktion jonka seurauksena on markkinoiden halvaantuminen. Tätä lähellähän markkinat jo kävivätkin vuonna 2008.

Tämä nykyinen kriisimme eroaa sillä tavalla aikaisemmista, että kyseessä on teorian mukaan edellisten kriisien kasvattama tilanne, jossa ollaan siinä tilassa ettei edellisten kriisin kaltaisia ratkaisukeinoja pystytä enää käyttämään asioiden ratkaisemiseksi vaan tulemme näkemään superkuplan lopullisen puhkeamisen. Tämä tulee olemaan pitkä ja rankka tie, jossa ei tule olemaan ainuttakaan helppoa ratkaisua ainakaan länsimaille, jotka ovat saaneet tähän asti nauttia superkuplan tuomasta muuta maailmaa nopeammasta kehityksestä. Tämän kriisin seurauksena Kiina ja monet muut kehittyvät supervaltiot kuten Intia, Brasilia ja Venäjä tulevat saamaan entistä suuremman roolin finanssimarkkinoilla tulevien vuosikymmenien kuluessa näiden minimoidessa länsimaiden luotottamisen. Tämä muutos tosin tulee ainakin allekirjoittaneen mielestä tapahtumaan ilman superkuplateoriaakin.

Mielestäni tämä superkupla sitten käytännössä tarkoittaa niin maailman valtasuhteet tulevat muuttumaan seuraavina vuosikymmeninä rajusti ja Eurooppa valitettavasti tulee olemaan tämän kehityksen peränpitäjänä. Suurin syy tähän tulee olemaan joka puolella maanosaamme itseään korruptoiva ja turhaa paperisotaa ylläpitävä ja lisäävä koneisto joka löytyy kahdessa kerroksessa eli Euroopan Unionissa ja näiden maiden kansallisissa päätöksentekoelimissä. Nämä kaksi eri kerrosta ovat täysin kyvyttömiä tekemään oikeita ja tarvittavia päätöksiä riittävällä nopeudella kaikkien vain valvoessa omia etujaan. Yhdysvalloissa vuonna 2008 näimme kriisinhallinnasta paremman esimerkin, vaikka moni voikin olla eri mieltä lopputuloksesta niin siellä ei sentään mennyt monia kuukausia päätösten tekemiseen. Mitä taas tulee sitten maailman valtatasapainoon niin Kiina ja Venäjä tulevat selkeästi lisäämään vaikutusvaltaansa ympäri maailmaa. Tämä tulee myös lopulta näkymään mm. IMF:ssä ja monessa muussa hallintoelimessä. Myös dollarin asema reservivaluuttana tulee olemaan vaakalaudalla hyvinkin pian. Tämä taas heikentää Yhdysvaltojen mahdollisuuksia rahoittaa vajeitaan. Tämän enempää en rupea käsittelemään maapallon muuttuvia voimasuhteita.

Mitä taas tämä superkupla tarkoittaa pienelle ihmiselle niin siihen on tässä maassa kaksi eri vaihtoehtoa: Massiivinen velkakuplan purkaminen vuosien/vuosikymmenien saatossa devalvaatiolla tai inflatoimalla velat. Ensimmäinen vaihtoehto johtaa menetettyyn vuosikymmeneen kasvun suhteen ainakin Euroopassa ja mahdollisesti myös Yhdysvalloissa. Toinen vaihtoehto taas johtaa kaikkien elintärkeiden kuluerien nopeaan kasvuun mikä taas lisää omalla tavallaan ihmisten ahdinkoa, kun mm. ruoka, sähkö ja polttoaineet kallistuvat niin paljon etteivät palkat pysy ollenkaan mukana. Molemmat vaihtoehdot ovat tietysti ikäviä, mutta näihin täytyy joillain tavoin yrittää varautua.

Itse pidän tätä superkuplaa todellisena, mutta mittakaavaa on niin vaikea käsittää. Kuitenkin pitäisin tällä hetkellä hyvinkin todennäköisenä sitä, että pörsseissä tulemme länsimaissa alittamaan vuoden 2008 jälkeiset pohjat seuraavien 5 vuoden aikana mikä tekee osakkeisiin sijoittamisesta entistä haastavampaa. Käytännössä tämä tarkoittaisi arvioni mukaan noin 80 prosentin laskua vuoden 2008 huippulukemista jopa myös Suomessa, sillä uskoisin tässä tapauksessa kurssien laskun menevän selvästi edellisten pohjien alle. Tietysti tämä monille kuulostaa täydelliseltä utopialta, mutta onhan noita laskuja nähty ennenkin ympäri maailmaa. Esimerkiksi tällä hetkellä Kreikassa pörssi on laskenut noin 85 prosenttia vuoden 2008 huippulukemista. Monissa muissa maissahan on myös asuntokuplat alkaneet pihistä tyhjiksi, mutta Suomessa taitavat hinnat olla vieläkin huippulukemissa. Mikäli superkupla on olemassa ja se iskee tännekin niin arvioisin asuntojen hintojen tippuvan puoleen nykyisistä. Suomi on tietysti syrjässä ja omaa erityispiirteensä minkä takia on todella vaikea kuvitella asuntojen hintojen tippuvan noin paljon, mutta koskaan ei pidä olla satavarma asioista ja tämä näin suuri asuntojen hintojen laskukin on mahdollinen tässä maassa. Käytännössähän tutkimukset osoittavat asuntokuplien purkautumisen kestävän keskimäärin seitsemän vuotta, joten vielä ei ole kiire kämppää ostamaan. Seitsemän vuotta saattaa tietysti olla väärä mielikuva, mutta kuitenkin kyse on pidemmästä aikavälistä kuin pörssisyklit.

Tämänkin kuplan seurauksena rikkaat tulevat rikastumaan ja köyhät köyhtymään. Kuitenkin loppujen lopuksi syy löytyy aina peilistä, joten ei pidä murehtia vaan toimia. Kriiseissäkin on aina omat mahdollisuutensa. Tämä vain ihan tiedoksi kaikille maailmanlopun odottajille. Jos ei tästä kriisistä tienaa rahaa niin aina on kuitenkin mahdollista oppia jotain omista elämän tärkeistä asioista. Nyt tulikin pidempi setti sitä itseään kuin laki sallii. Toivottavasti joku jaksaa lukea kokonaan.

- TT

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti