Energiatehokkuus vs Hiilijalanjälki

 Hiilijalanjälki on nykyajan ilmastohysteriassa käytetty termi jolla mitataan asioiden ilmastokuormaa. Se kertoo minkä verran kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaari tuhlaa. Tämä termi kuvaa ilmastonmuutoksen syntymistämekanismeista, mutta se kertoo lähinnä yhden asian eikä se ratkaise maapallon suurinta ongelmaa joka ei ole ilmastonmuutos vaan resurssipula. Ensimmäisen ratkaisemiseen tähtäävät toimet voivat auttaa jälkimmäisessä, mutta ne eivät ratkaise sitä. Elämme maailmassa, jossa ihmiset kuluttavat elokuun alkuun mennessä enemmän maapallon resursseja kuin mitä se meille tuottaa. Lopulta resursseissa on aina kyse energiasta. Sen käytön tehokkuus määrittää lopulta kaiken. Siksi on paljon tärkeämpää kysyä miten voimme parantaa energiatehokkuutta sen sijaan, että kysytään hiilijalanjäljestä. Jälkimmäinen on lähinnä sivuosassa.

Miljardi vs loput n. 6.5 miljardia

Maapallolla on jo yli 7.5 miljardia ihmistä. Heistä karkeasti ottaen yksi miljardi kuluttaa n. 30-kertaisen määrän resursseja kuin muut. Toisin sanoen, miljardi kuluttaa hieman yli 80%:ia luonnonvaroista ja loput kuluttavat 20%:ia. Jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, että vähän resursseja tuhlaavat eivät nykyisen tiedonkulun aikana halua kuluttaa sitä vähää mitä heille nyt tarjotaan. He haluavat paljon enemmän. Kulutamme jo nyt liikaa, joten loppujen ihmisten halutessa parempaa, alkaa tilanne näyttää kannaltamme heikolta. Otetaan yksinkertainen matematiikka avuksi ja katsotaan kuinka paljon vähemmän meidän onnekkaan miljardin tulisi kuluttaa, jotta emme kuluttaisi enemmän. Käytännössä resursseja on nyt käytössä 36.5 yksikköä.

6.5 miljardia kuluttaa 2-kertaa enemmän: lähes 22%:ia vähemmän

6.5 miljardia kuluttaa 3-kertaa enemmän: yli 43%:ia vähemmän

6.5 miljardia kuluttaa 4-kertaa enemmän: 65%:ia vähemmän

Jokainen varmasti ymmärtää näitä lukuja katsomalla, että kyseessä on mahdoton yhtälö ilman merkittäviä muutoksia resurssien käytössä. Tätä ongelmaa ei ratkaista puuhastelulla hiilijalanjäljen ympärillä vaan isommilla teoilla. Siis mikäli ongelma koetaan ratkaisun arvoiseksi. Yksi vaihtoehto on pitää huoli, että köyhät pysyvät köyhinä. Oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto on nostaa energiatehokkuutta kaikissa toimissamme. Fuusioenergiaan panostus voisi tuottaa kestävän ratkaisun, mutta sitä vaihtoehtoa ei vielä pystytä toteuttamaan. Sen tutkiminen vaatii lisää rahaa ja resursseja. Se on ehkä ainoa todellinen tapa ratkaista energiapula, mutta on myös epäselvyyttä kuinka monta kymmentä tai sataa vuotta tarvitaan ennen kuin on teknologia on toimivaa. Myös aurinkoenergian kehittäminen resurssitehokkaammaksi antaa hyviä mahdollisuuksia. Senkin yksi suuri ongelma eli energian riittävän tehokas varastoiminen on vielä ratkaisematta.

Yksi parhaimmista ratkaisuista on syntyvyyden säännöstely rikkaammissa maissa. Yksilapsisten perheiden tulisi olla ensisijainen vaihtoehto. Tämä kuulostaa tylyltä, mutta se on tosiasia. Käytännössä tämä tarkoittaisi yhtä synnytystä per nainen. Tämä käytäntö tulisi ottaa heti käyttöön vauraissa maissa. Tämä on tietysti mahdotonta todellisuudessa, mutta se on ehkä ainoa oikeasti toimiva keino teknologisen kehityksen lisäksi.

Suurimpia energiankulutussyöppöjä ovat mm. asuminen ja liikenne. Tarvitsemme vähemmän neliöitä ja energiatehokkaampia kulkuneuvoja. Suomalaiset asuvat jo nyt ahtaasti ja talomme on energiatehokkaampia, mutta sama ei päde muihin maihin. Meidän asumisellamme ei ole suurta vaikutusta mihinkään, mutta isojen länsimaiden panostukset tehokkaaseen asumiseen voivat saada aikaan tarvittavaa kehitystä. Kulkuneuvon hankinnan kriteeriksi pitää olla vain se kuinka paljon energiaa se tarvitsee päästäkseen paikasta paikasta toiseen. Teslan tai jonkin muun sähköauton käyttäminen kauppakassina kävelemisen tai pyöräilemisen sijaan on lähinnä hyväosaisten tapa ostaa parempi omatunto. On ihan eri asia liikuttaa noin sataa kiloa kuin toista tuhatta.

Tässä näitä suuren kuvan keinoja on. Pienempiä tapoja on lukemattomia.

Eipä muuta,

-TT

Minä Minä Minä Minä

 Nykyinen pandemia on paljastanut heikkouden länsimaisessa kulttuurissa, kun yleinen vaaratilanne on päällä. Se on yksilöitä korostava ajattelutapa. Ei ole sattumaa, että itä-Aasian maat ovat keskimäärin pärjänneet paljon paremmin pandemian ongelmien välttämisessä kuin länsimaat. On selvää, että vapauksia poljetaan Kiinassa ja monessa muussakin itä-Aasian maassa, mutta pelkkä totalitarismi ei selitä matalampia tartuntalukemia. Esimerkiksi Japani ja Taiwan eivät kuulu totalitarismeihin ja niissä tartuntaluvut asukasta kohden ovat olleet matalampia kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Suomessa. Itsekkyys näkyy mm. siinä etteivät kaikki, joilla ei ole terveyssyitä olla pitämättä maskia eivät sitä tee pandemian aikana. Maskin käyttö ei ehkä estä yksilöä saamatta virusta, mutta se voi vähentää muiden tartuntoja, kun maskin käyttäjä kantaa virusta kantamattaan.

Itsekkyys Suomessa on näkynyt myös maan johdon ja puolueiden toiminnassa selkeästi, joten ei ole mikään ihme, että kansalaiset ajattelevat samoin monista asioista. Valtionjohto on tietysti kansan valitsema, joten ei kansalaisten vastuuta voi unohtaa. On käsittämätöntä, että valtiojohto valehtelee ja laittaa virheitään muiden syiksi. Yksi hyvä esimerkki tästä on väite nuorten harrastusten vapauttamisen olevan suuri syy brittivariantin leviämisestä. Samaan aikaan ulkomailta tuotujen työmiesten aikaansaamat tartunnat kasvoivat merkittävästi, koska hallitus ei saanut aikaan rajojen pakkotestauslakeja, vaikka sillä oli monta kuukautta aikaa laittaa ne kuntoon. Ymmärrän kyllä, että hallitus on yrittänyt parhaansa ja reagoinut hyvin, mutta ennakoida se ei ole osannut. Valitettavasti brittivariantti levisi niin nopeasti etteivät hallituksen reagoinnit riittäneet sen estämiseksi. Hallituksen toimet pandemian aikana eivät ole ainoat puolueiden itsekkäät teot, mutta tällä hetkellä näkyvimmät. Kaikki puolueet ovat valehdelleet äänestäjilleen saadakseen menestyäkseen paremmin vaaleissa.

Itsekkyys näkyy myös muiden ihmisten mielipiteiden vähättelynä. Jos joku on eri mieltä niin sen mielipide on heti täyttä roskaa. Vielä pahempaa on se ettei toinen ihminen edes ole monien mielestä oikeutettu eriävään mielipiteeseen saatikka kertomaan siitä. Tämä näkyy mm., kun ihmiset jakavat itsensä suvaitsevaisiin ja suvaitsemattomiin. Jostain syystä ensimmäinen ryhmä ei suvaitse niiden ihmisten mielipiteitä, jotka eivät jaa heidän arvojaan. On selvää, ettei jälkimmäinen ryhmäkään ehkä suvaitse ensimmäisen mielipiteitä. Mielipiteiden ilmaisu joka tehdään lakien mukaan ja jonka tarkoitus ei ole loukata muita pitäisi olla suotavaa, mutta nykypäivänä se ei sitä ole. Jokaiselle pitäisi olla samantekevää uskooko joku, että 1+1=3. Itse olisin kyllä huolissani mikäli kyseinen henkilö olisi esimerkiksi siltainsinööri. Lähes jokaisen ihmisen mielipiteistä voi oppia ainakin heidän näkökulmansa asiaan, vaikka olisi eri mieltä. Yksikään ihminen ei ole täysin samanlainen. Joskus voi jopa oppia muilta paljon enemmänkin, vaikka olisikin eri mieltä.

Lähes jokainen Suomen taloutta seuraava ymmärtää, että maa velkaantuu liian nopeasti. Suurimmalle osalle heistä pitäisi myös olla selvää, että aika paljostakin on kaikkien luovuttava, jotta päästään takaisin kestävällä taloudelliselle pohjalle. Lähes kaikilla on jokin suosikkikohde. Yleensä se on kaukana omasta lompakosta ja hyvinvoinnista. Kaikkien on luovuttava monista eduistaan olivat he sitten yrittäjiä, virkamiehiä, kansalaisia, työttömiä, opiskelijoita, jne. Me myös tarvitsemme ja tulemme tarvitsemaan kaikkien panosta nyt ja tulevaisuudessa, jotta saadaan talous sekä muut asiat toimimaan paremmin. Jotenkin liiallisesta itsekkyydestä tulee päästä eroon. Itsekin kärsin siitä, mutta en ole ainoa. Itseasiassa väittäisin, että jopa enemmistö tässä maassa kuuluu tähän ryhmään. (tätä on vaikea toki myöntää itselleen) Yksi syy on yksilökeskeinen kulttuuri eikä se ole kenenkään vika. Se on pidemmän aikavälin kehityksen aikaansaama todellinen ongelma. Meidän on pakko toimia vähemmän itsekkäästi sekä pandemiassa että mahdollisissa tulevissa kriiseissä. Ei meillä ole muuta todellista vaihtoehtoa kuin toimia yhdessä mitä se sitten tarkoittaakin yksilöiden omassa elämässä.

Eipä muuta,

- TT

TT:n lista Top10 vs Flop10 Q4 2017 - Q4 2020

 

Viime kirjoituksessa julkaisin TT:n listan Q4 2020. Itselläni oli mielikuva, että lista toimii erityisen hyvin todennäköisten huonojen sijoitusmahdollisuuksien löytämisessä. On todettava, että ennen pääsiäistä tämä oli vain mielikuva ilman todellisia faktoja. Viime päivinä olen pistänyt taulukkolaskelmaohjelman hyötykäyttöön ja tutkinut miten se on toiminut Q4 2017 ja sen jälkeen. Tässä kirjoituksessa julkaisen ison osan todellista dataa siitä miten se on pärjännyt. Olen vertaillut Top10-listoja Flop10-listoihin. Tämä data on vähän ”Jos lehmällä se olis pyörät se olis maitoauto” dataa, mutta kertoo hyvin todennäköisyyksistä löytää sekä hyviä että huonoja sijoituksia. Pahoittelen sitä tosiasiaa, että tämän kirjoituksen julkaisemisessa meni pitkään. Yksinkertainen syy on se, että taulukkolaskelmaohjelman hyötykäytössä allekirjoittaneella riittää opittavaa. Listaa on julkaistu kauemmin, mutta n. viimeiset kolme vuotta siihen tarvittava algoritmi on pysynyt samana, joten oli järkevintä julkaista dataa vain vertailukelpoiselta ajanjaksolta.

Seuraavat historialliset tuotot perustuvat vain arvonnousuihin eivätkä sisällä osinkoja. Vertaan Toppeja ja floppeja sekä niiden tuottoja eri ajanjaksoilla, jotka vaihtelevat 12 kvartaalista yhteen. Jokainen sisältää toppien ja floppien keskiarvot, minimit ja maksimit. Lukemat eivät ole päivälleen tarkkoja kvartaaleja, joten niitä eri kvartaaleja ei voi verrata keskenään. Ensimmäiset kolme lukua ovat top 10 ja jälkimmäiset kolme Flop 10 lukuja.

n. 12 Q:ta, +57.74%, +10,62% (yhden näytteen otos)

n. 10 Q:ta, +42,22%, +50,33%, +29,75%, -10,04%, +16,04%, -26,90%

n. 8 Q:ta, +31,91%, +52,12%, +17,77%, -4,13%, +50,41%, -38,82%

n. 7 Q:ta, +26,97%, +50,40%, +3,69%, -4,35%, +38,23%, -29,95%

n. 6 Q:ta, +18,98%, +43,23%, +4,64%, -1,53%, +50,73, -27,27%

n. 5 Q:ta, +13,15%, +25,56, -2,29%, -5,83%, +19,72, -31,79%

n. 4 Q:ta, +10,11%, +34,43%, -6,78%, -6,60%, +12,25%, -29,19%

n. 3 Q:ta, +8,59%, +49,59%, -3,53%, -4,40%, +33,84%, -21,92%

n. 2 Q:ta, +5,98%, +25,50%, -11,77, -2,97%, +19,79%, -21,92%

n. 1 Q:ta, +3,13%, +19,61%, -11,27%, -0,24%, +15,46%, -13,89%

No mitäs näistä luvuista pitäisi päätellä? Ehkä tärkein anti luvuista kertoo, että flopit todellakin aikavälistä riippumatta antavat selkeästi alemmat keskiarvotuotot. Luvuista näkee myös, että floppien osalta tuottovaihtelu on suurempaa. Vain yhden kvartaalin maksimi- ja minimituottojen erotus on suurempi topeilla kuin flopeilla. Näistä luvuista ei suoraan näy sitä tosiasiaa, että yli 90%:ia (66/72) tarkasteltavista ajanjaksoista päätyi Top10-osakkeiden suurempiin tuottoihin. Tämä on yksi merkittävä fakta.

Lisäksi näistä luvuista sitä ei suoraan näe, mutta laskin sekä flopeille että topeille keskiarvoiset kvartaalituotot. Ne eivät ole suoraan verrannollisia todellisten pörssituottojen kanssa, koska niitä ei ole laskettu tarkalleen samoina päivinä. Ne antavat kyllä osviittaa todellisuudesta. Ehkä merkityksillisin asia niissä on selkeä ero toppien ja floppien välillä:

Top 10 ka/Q +3.1%:ia Flop 10 ka/Q -0.8%, erotus 3.9%:ia

Listojen ero on sitä luokkaa, että voin suositella harkitsemaan normaalia tarkemmin mikäli haluaa sijoittaa floppeihin. Itse välttäisin niitä kyllä hyvin tarkkaan. Tämä ei tarkoita etteivät Flop10-listan yrityksiin tehtävät yksittäiset sijoitukset voisi onnistua, mutta hajautettua salkkua niistä ei kannata luoda. Tästä datasta ei myöskään näe, ettei edes Top10-osakkeista valitut yksittäiset osakkeet ole todennäköisesti onnistuneita sijoituksia. Sen sijaan koko Top10-listaan tehdyt sijoitukset olisivat noin kolmen edellisen vuoden aikana onnistuneet vähintäänkin kohtalaisesti. Valitettavasti tulevaisuutta ei tiedä etukäteen, joten ei voi tietää kuinka hyvin listaa erotta topit flopeista tulevaisuudessa. Kolmen vuoden tarkastelu on liian lyhyt. Parempi aikamääre olisi kolme vuosikymmentä, mutta itselläni ei riitä resursseja niiden tutkimiseen.

Tarkastellaanpa tuottoja, kun sekä Top10 että Flop10 listaan olisi sijoittanut saman verran rahaa joka kvartaalilla muuttaen sijoituksiaan näillä listoilla esiintyneiden osakkeiden mukaan:

Top 10 +38%, n. 11,3%, per vuosi

Flop 10 -7%, n. -2,5% per vuosi

Nämä luvut eroavat 12 kvartaalin keskiarvoista, koska ne ovat otettu yhdestä Q4 2017-listan topeista ja flopeista ja nämä tulokset ovat otettu jatkuvasti kvartaalin välein vaihtuvasta salkusta.

Samaan aikaan OMX Helsinki Gi capped indeksi on noussut +37,5%:ia. Käytännössä ainoa ero tämän lukeman ja TT:n listan Top10-osakkeissa löytyy siitä, että capped Gi indeksissä osingot sijoitetaan uudestaan indeksiin, kun taas Top10-osakkeissa ei ole laskettu osinkoja mukaan. Kummassakaan ei ole mukana kaupankäyntikuluja, mutta on selvää, että indeksisijoituksissa ne ovat paljon pienemmät. En tekisi suurempia johtopäätöksiä Top10:n ja indeksin eroista, mutta Flop10:n ero muihin on selkeä.

Tässä oli varmaan kaikki.

-TT