In the long run we are all dead!

Tämä Keynes-vainaan kuuluisaksi tekemä lause on harvinaisen osuva. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei kuitenkaan ole ottaa kantaa kyseisen taloustieteilijän saavutuksiin tai siihen onko hän täysin oikeassa vai väärässä. Tarkoitus on pikemminkin keskittyä siihen, että missä vaiheessa pitkiä syklejä olemme menossa, sillä se vaikuttaa selkeästi suuremman kuvan ymmärtämiseen joka taas vaikuttaa aika pitkälti tuleviin sijoitustuottoihin.

Nykyajan kaikki-mulle-heti-mentaliteetti ei kiinnitä kovinkaan paljon huomiota suurempaan kuvaan, joten sen arviointi jää aika pitkälti hyvin harvojen ihmisten varaan. Tutkinta-aineistoa ei myöskään ole hirveästi tarjolla, joten aika pitkälti tässä joutuu osittain menemään perstuntumalla mikä saattaa monesti myös pettää. Pidempinä sykleinä pitäisin vähintään puolen vuosisadan mittaisia syklejä. Kovin monia näitä eri teorioita ei ole, mutta tunnetuimmat taitavat olla Kondratieffin vuodenajat sekä Elliottin aaltoteoria. Tämän lisäksi ainakin pari jenkkiläistä sosiologia Howe ja Strauss ovat kirjoittaneet neljästä eri sosiaalisesta syklistä. Itse olen tämän kirjan lukenut ja kirjoittelen sen sisällöstä ja siitä lisää ensi viikolla. On kuitenkin muistettava etteivät kaikki kansakunnat mene samoissa sykleissä vaan esimerkiksi Aasia, etelä-amerikka ja länsimaat eivät ainakaan pyöri samaan tahtiin, vaikka nykyajan globaalissa maailmassa kansakunnat ovatkin lähentyneet toisiaan. Elliottin aalto-teorian ollessa suhteellisen monimutkainen en siitä oikein osaa sen enempää kirjoittaakaan, mutta sen aallot viittaavat pörssin liikkeisiin, joka taas riippuu sosiologisista tunnelmista. Tämän teorian ymmärtämistä vaikeuttaa se ettei ”asiantuntijatkaan” taida näitä oikein osata tulkita kovin hyvin. Tässä kirjoituksesta keskityn tästä syystä Kondratieffin vuodenaikoihin.

Kondratieffin ”kevät”:

Kevät on uuden syklin ensimmäinen vuodenaika. Kevät seuraa talvea joka on kriisien sävyttämää aikaa. Tämän johdosta Kondratieffin kevään tunnelma on hermostunut ja henkisesti lamaantunut johtuen edellisen vuodenajan konkursseista ja ihmisten köyhistymisestä. Keväällä työllisyys, kuluttajien luottamus ja inflaatio alkavat pikkuhiljaa kasvaa. Osakkeiden hinnat nousevat pohjilta ylöspäin. Parhaat sijoitukset ovat keväällä osakkeet ja kiinteistöt.

Kondratieffin ”kesä”:

Kesä alkaa ihmisten ollessa vielä varovaisia. Kuitenkin tämän vuodenajan mennessä eteenpäin yritysten olosuhteet paranevat ja ihmisten luotto yleiseen taloustilanteeseen alkaa nousta samaa vauhtia. Luottamuksen noustessa yritykset ja ihmiset alkavat kuluttamaan enemmän ja tästä alkaa selkeä kierre joka vahvistaa itseään. Kesällä inflaatio on suurimmillaan, kiinteistöjen hinnat alkavat nousta kovempaa vauhtia, hyödykkeiden hinnat nousevat huimasti ja velan määrä kasvaa suuresti. Kesän lopussa hyödykkeiden hinnat alkavat laskea huipuista. Osakkeiden hinnat taas junnaavat paikoillaan eikä niistä saa kunnon reaalituottoja johtuen juuri suuresta inflaatiosta. Parhaat sijoituskohteet tuolloin ovat hyödykkeet ja asunnot.

Kondratieffin ”syksy”:

Syksy alkaa yleensä jonkinlaisella taantumalla kovan kesän hyödykebuumin jälkeen. Inflaatio tippuu hyödykkeiden hintojen laskiessa. Syksyllä ihmisten luottamus talouteen nousee huippuunsa. Korot laskevat, osakkeiden ja kiinteistöjen hinnat nousevat huippuihinsa, yritysten tulosten ollessa huipussaan velkojen määrän ollessa korkeimmillaan. Velkamäärien kasvaessa alkavat myös epäonnistuneet investoinnit pikkuhiljaa näkyä yritysten tuloksissa ja ihmisten ollessa velkaantuneita tappiin saakka väistämätön alkaa tapahtumaan. Osakkeiden hinnat romahtavat nopeasti syksyn tullessa päätökseen. Parhaat sijoitukset tänä aikana ovat osakkeet ja valtioiden/yritysten bondit.

Kondratieffin talvi:

”Me ollaan hävitty tää peli” Siinä ihmisten tuntemukset kai aika pitkälti ovat, kun talvi koittaa ja syö miestä kuin oravaa jolta on käpy viety. Hinnat ja kuluttajien luottamus tippuvat nopeasti. Velkojen pyyhkäiseminen tapahtuu ennen pitkää, koska ihmisillä ja yrityksillä ei ole varaa maksaa niitä pois. Luottamus paperirahaan alkaa loppua ja tältä suojautumiseen ostetaan jalometalleja. Työttömyys kasvaa ja korot nousevat huomattavasti. Talvi on deflaation aikaa ja osakkeiden hinnat tippuvat selkeästi alemmalle tasolle kuin edellisenä vuodenaikana.

Missä mennään?

Itse näkisin länsimaiden olevan aika pitkälti samassa tilanteessa toistensa kanssa eli nyt oltaisiin menossa Kondratieffin talven alkupuolella. Keskuspankit taistelevat tällä hetkellä deflaatiota vastaan lisäämällä likviditeettiä markkinoille. Mikäli huomioni pidemmistä sykleistä pitää paikkansa niin tämä taistelu on tuomittu epäonnistumaan ja todennäköisesti tulee myös pitkittämään tulevaa deflaatiota. En sitten osaa sanoa onko kyseessä normaali kehitys joka vaan liittyy kyseiseen vuodenaikaan. Japanissahan tämä vuodenaika alkoi jo 90-luvulla, joten siellä ollaan kehityksessä edellä. Oma arvioni ”vuodenajan” vaihtumisesta on se, että kevääseen siirrytään joskus 2020-luvulla länsimaissa. Tarkempaa arviota en osaa antaa. Tämä saattaa myös tapahtua jonkin suuren kriisin kuten ison sodan kautta.

Jos nyt sitten mietitään mitä tämä käytännössä tarkoittaa sijoittamisen kannalta niin deflaation jyllätessä ei kannata luottaa osakkeiden arvonnousuihin ollenkaan vaan pikemminkin sijoittaa sellaisiin yrityksiin joista on saatavissa tasaista kassavirtaa pitkän talven yli sekä niitä yrityksiä joiden toiminta liittyy hyödykkeisiin. Aasian ja etelä-amerikan ollessa mielestäni eri sykleissä voi myös sijoittaa niihin yrityksiin joiden toiminta on kasvussa näissä maissa. Kiinan arvioisin olevan aloittamassa syksyä. Etelä-amerikasta en kyllä osaa juuri sanoa mitään, mutta ei siellä mielestäni mennä samaa aikaa kuin länsimaissa. Esimerkkiyrityksistä tulee itselleni ainakin mieleen Kone ja monet muut konepajat, Fortum, Outotec sekä monet tasaista osinkovirtaa jakavat yritykset kuten Orion. Huomioidaan nyt sen verran, että poikkeuksiakin löytyy, mutta niiden löytäminen ei missään mielessä ole helppoa. Mitä taas tulee indeksisijoittamiseen niin länsimaiden indekseihin sijoittaessa uskon ihmisten saavan pahasti turpiinsa seuraavan vuosikymmenen aikana. Mikäli sijoitushorisontti on kuitenkin useita vuosikymmeniä niin tasainen indeksirahastoihin sijoittaminen todennäköisesti on ihan kannattavaa, sillä kun ostaa halvalla ja odottaa riittävän pitkään niin vaurastuminen on käytännössä varmaa. Huomioikaa kuitenkin sellainen asia ettei niitä rahojaan kannata sijoittaa tänä päivänä osakkeisiin joita tarvitsee lähivuosina. Itse pidän seuraavan vuosikymmenen aikana hyvänä tuottona noin 5 prosentin reaalituottoa mikäli näen suuren kuvan oikein. Olen kuitenkin mielelläni väärässä, sillä suurempi tuotto on tietysti nykyisten Suomenkin eläkevastuiden aikana toivottavaa, mutta ei tosin mielestäni todennäköistä.

Tässäpä avaukseni pidemmistä sykleistä. Disclaimer: En oikeastaan tiedä mitään eikä allekirjoittanutta kannata välttämättä uskoa. Kuitenkin suosituksistani ja ajatuksistani voi ehkä olla jotain hyötyä mikäli niitä tarkistelee mielessään kriittisesti.

Hyvää viikonloppua!

- TT

Turnausväsymystä havaittavissa

Maratoni kohti vaurastumista on mielestäni aika pitkälti psykologiaa ja omien halujen hallitsemista eikä ole läheskään niin paljon sitä mitä raha-asioista tietää, vaikka se siltä saattaa ulkopuolisille näyttääkin. Oma arvioni loppujen lopuksi näiden kahden välisestä suhteesta on noin 85/15, sillä mitä kauemmin prosessia jatkaa sitä varmemmin tulee tuskastumisia ja väliaikaisia repsahduksia. Säästämistä ja sijoittamista onkin hyvä verrata maratoniin, jossa ensimmäiset kilometrit ovat ne kaikista pisimmät ja reitin varrelle tulevat ylä- ja alamäet vaikeuttavat ja helpottavat kulkua.

Tällä hetkellä tässä prosessissa on menossa hienoinen suvantovaihe, joka tarkoittaa maratonivertauksella hienoista ylämäkeä. Koko tämä prosessi vaatii kuitenkin myös pidempiaikaista henkilökohtaista muutosta mikä tekee asiasta monimutkaisemman. Välillä tulee tietysti vaikeampia hetkiä ja juuri tällä hetkellä on yksi sellainen menossa. Tämän arvelisin johtuvan siitä etten ole matkustellut pariin vuoteen rahatilanteen vuoksi, mutta kesällä olen varmasti lähdössä joten tämä tuskastuminen varmasti alkaa hellittämään. Kesällä on myös muutenkin enemmän aikaa toteuttaa itseään ja vetää henkeä. Itselläni hektisimmät ajat ovat juuri vuoden ensimmäiset kolme kuukautta joiden jälkeen tulee hieman rennommat kuukaudet kunnes taas elokuun alussa alkavat kiireet taas uudestaan. Uskoisin kuitenkin pahimpien hetkien olevan takana, sillä itselleni uusien hommien aloittaminen on aina ollut kaikista vaikeinta.

Jos nyt mietitään missä tällä hetkellä mennään niin tietyt asiat vaativat vielä selkeästi parantamista varsinkin henkisellä puolella: vaikeimpana henkisenä muutoksena pidän tällä hetkellä sijoittamisessa hyvin tärkeää taitoa olla tekemättä yhtään mitään huolimatta mahdollisista peloista hävitä rahansa tai tarpeesta tehdä äkillisiä ostopäätöksiä huolimatta siitä, ettei mitään järkevän hintaista ostettavaa oikeastaan löydy. Itse olen varsinkin aikaisemmin aina ollut kaikki mulle heti persoona ja koen tästä luonteenpiirteestä eroon pääsemisen itselleni kaikista vaikeimpana tässä muutoksessa. Itse lueskelin yhdellä viikolla Warren Buffettin liikekumppani Charlien Mungerin sijoitusteesejä ja hän kertoili, että heidän yrityksensä menestykseen on riittänyt noin parikymmentä suurta sijoituspäätöstä vuosikymmenien aikana, joten onnistuneiden sijoituspäätösten tekeminen vaatii äärimmäistä malttia. Tiettyjen periaatteiden henkisessä hyväksymisessä olen taas jopa onnistunut äärimmäisen positiivisesti verrattuna odotuksiini. Näistä suurin on maksa itsellesi ensin periaate joka käytännössä tarkoittaa jokakuukautista siirtoa palkkapäivänä säästö/sijoitustilille. Myöskin budjetoinnista ja kulujen seuraamisesta olen selvinnyt lipsumatta ainakin tähän asti. Budjetin pitämistä kunnossa tosin helpottaa sen tekeminen suhteellisen joustavaksi eli tarkoitus on vain pitää joka vuoden kulut alle budjetoidun riippumatta lyhyemmän aikavälin tilanteesta. Monet tekevät tavoitteistaan ja järjestelmistään liian ehdottomia ja tähän yleensä katkeaa pidempi prosessi.

Kaiken kaikkiaan olen tällä hetkellä tyytyväinen tilanteeseeni, vaikka hieman turnausväsymys painaakin taas pään sisällä. Tulevat kesäkuukaudet ovat onneksi ainakin allekirjoittaneelle tuoneet hyvinkin paljon vaihtelua ja iloa elämään, mutta taidankin olla enemmän kesäihmisiä. Pitkät talvet yleensä ovatkin täällä pohjolassa monille vaikeita, mutta kevätauringon lämmittäessä sekä mieltä että ruumista alkavat ihmiset yleensä nauttia elämästään enemmän. Tietysti poikkeustapauksia aina on, mutta ehkä tässä tapauksessa on hieman varaa yleistää. Pidemmällä tähtäimellä olisi kuitenkin hyvä saada myös talvikuukausista irti yhtä paljon kuin kesästä, jotta repsahtamisen todennäköisyys pienenisi. Yksi mahdollisuus on ajoittaa lomailu syyspimeälle tai kevään loskakeleihin. Tästä tosin seuraa allekirjoittaneelle tulonmenetyksiä, sillä kesällä on käytännössä pakko pitää lomaa ”töiden” ollessa telakalla. Toiset vaaranpaikat saattavat myös olla täysin odottamattomissa tapahtumissa joita ei pysty ennakoimaan, vaikka kuinka yrittäisi.

Turnausväsymyksestä huolimatta näen tämän prosessin jatkuvan positiivisissa merkeissä, joten eteenpäin sano mummo lumihangessa.

- TT

Budjetin kehysriihi

Jostain syystä mulle tulee aina sellainen fiilis kun hallitus puuhailee budjetin parissa, että se on sama kuin pissais pakkasella lahkeeseen: Lämmittää kyllä hetken, mutta mitään todellista hyötyä siitä on turha toivoa. Sama pätee taas tähänkin kertaan, mutta pelkkää roskaa ei tuo kehysriihi tällä kertaa ollutkaan. Joitakin positiivisia asioita löytyy, mutta enemmän kuitenkin niitä negatiivisia. Loppujen lopuksi kyseessä on taas harrastelijoiden puuhastelua ja äänestäjien perseiden nuolemista. Tämäkin puuhastelu tulee taas viemään Suomea lähemmäksi konkurssia sillä tosiasioiden hyväksymiseen tällä kehysriihellä ei ole minkäänlaista vaikutusta.

Jos mennään nyt sitten itse kehitysriihen päätöksiin niin yksinkertaisuudessaan ne ovat seuraavia:
Menosopeutuksen yhteissummaksi saadaan 2.7 miljardia joista 1.2 miljardia säästöihin ja 1.5 miljardia veronkorotuksiin. Periaatteessahan säästöt ovat ihan hyvästä, mutta kun niitä alkaa hieman perkaamaan niin huomataan ettei suurin osa niistä ole säästöjä ollenkaan vaan kyseessä ovat käytännössä ainoastaan menojen jäähdytyksiä ja siirtoja kunnallisverotukseen. Mitä taas tulee veronkorotuksiin niin ne eivät luo yhtään ainutta työpaikkaa tähän maahan lisää eikä vaikuta mitenkään todelliseen maamme ongelmaan eli kilpailukykymme rapistumiseen mikä pidemmällä tähtäimellä tulee viemään maamme todellisiin ongelmiin. Tämä johtuu lähinnä siitä etteivät poliitikkomme uskalla tehdä päätöksiä jotka saisivat siirtämään äänestäjien kannatuksen toisille puolueille, vaikka kansalaistemme etu sitä puoltaisikin. Selkeästi parhain päätös joka kehysriihessä tehtiin oli ylimääräinen miljardi tieliikennehankkeisiin seuraaville vuosille. Tämä parantaa ainakin jossain määrin kilpailukykyämme ja hieman toisaalta ihmettelen ettei tälläistä elvytystä ole juuri aikaisemmin harrastettu, vaikka siihen olisi ollut varoja viiden viime vuoden aikana.

Hallituksen ”säästöt” olivat seuraavanlaiset: Kuntien valtionosuuksista viedään 520 miljoonaa Euroa josta noin puolet olisi tarkoitus saada takaisin niiden osuutta yhteisöverosta nostamalla. Käytännössä tämä ”säästö” on suoraan pois keskituloisilta veronmaksajilta, sillä kaikki säästö minkä valtio saa tuosta toimesta siirretään kunnallisverotuksen kautta suoraan kunnallisveronmaksajille joista keskituloiset maksavat suurimman suhteellisen osan tuloistaan. Muista säästöistä suurin osa tuleekin sitten indeksien jäädyttämisestä mikä ei taas ole varsinaista säästämistä vaan menojen pitämistä ennallaan. Erityisen järjettömänä pidän suurimman summan viemistä opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Tämä ei nimittäin paranna yhtään suurinta ongelmaamme eli maamme suhteellisen kilpailukyvyn heikentymistä tulevaisuudessa. Jos saamme vähennettyä suurimman osan kulttuurilta niin sitten en sitä voi henkilökohtaisesti pitää pahana asiana. Kehitysyhteistyövaroista vähennettiin 47 miljoona mikä on turhan pieni summa. Kehitysapu ei nimittäin auta heikkojen maiden kansaa ollenkaan vaan pitää vain köyhät köyhinä. Tärkeämpää olisi vähentää maataloustukia ympäri maailmaa, jotta kehitysmaiden tuotteet pärjäisivät paremmin maailmanmarkkinoilla.

Verojenkorotukset olivat seuraavia: Arvonlisäveron yhden prosenttiyksikön korotus tuo valtion laskujen mukaan 750 miljoonaa Euroa. Tämän lisäksi ansiotuloverotuksen indeksitarkistuksista luopuminen tuo 800 miljoonan lisätulot. Kieltämättä allekirjoittaneelle noi indeksitarkistukset ovat jonkinlainen mysteeri, sillä käsittääkseni ne eivät varsinaisesti lisää verotuloja ollenkaan. Ilmeisesti kyseessä on se, että inflaation mukaan on veroprosentteja aiemmin tarkistettu? Nämä veronkorotukset ovat haitallisia maallemme, vaikka ne väliaikaisesti lisäävätkin verotuloja niin hiemankin pidemmällä tähtäyksellä ne vain vähentävät kilpailukykyämme. Varsinkin ruoan arvonlisäveron korotus rokottaa turhaan niitä joilla ei muutenkaan ole varaa mihinkään ylimääräiseen. Muiden tavaroiden arvonlisäveron korotus ei varmaankaan tule juuri vaikuttamaan kenenkään elämään. Ehkä mahdollisesti tosin pienyritysten omistajat tulevat tästä kärsimään. Hallituksen lanseeraamaa ”solidaarisuusveroa” pidän lähinnä surkeana yrityksenä lypsää ääniä seuraaviin vaaleihin. On nimittäin jo muutenkin selvää ettei todelliset suurituloiset muutenkaan maksa tuloveroina samaa prosenttiosuutta kuin tuohon solidaarisuusveroon pakoitetut. Rikkaat nimittäin varmasti omaavat keinot välttää turhan veronmaksun. Tämä solidaarisuusvero tulee vain lisäämään aivovuotoa maastamme. Tämä ei myöskään varsinaisesti tule lisäämään todellisten asiantuntijoiden tuontia töihin Suomeen.

Mitä taas tulee hallituksen hyviin päätöksiin niin pidän tulevien liikennehankkeiden lisäämistä ehdottomasti hyvänä asiana. Suurin osa näistä rahoista menee kaakkois-Suomeen, kehäteiden parantamiseen sekä rataverkon parantamiseen. Varsinkin kaakkois-Suomen tieverkon parantaminen hyödyttää kansantaloutta, sillä seuraavan vuosikymmenen aikana arvioisin Suomen viennin kasvavan juuri tuohon suuntaan johtuen Venäjän valtavista luonnonrikkauksista. Pidän myös hyvänä hallituksen päätöstä antaa verohyvityksiä kehitystyöhön yrityksille ja yksityisille sijoittajille panostuksista listaamattomiin yhtiöihin. Kuitenkin hieman epäilen yritysten lähinnä puljaavan kirjanpidostaan osan kehitystyöhön paperilla, mutta pitävän sen ennallaan.

Kaiken kaikkiaan pidän tätä kehysriiheä taas aika turhana pakettina, mutta kuitenkin parempana kuin mitä kuvittelin. Varsinkin panostukset liikenteen parantamiseen olivat positiivinen yllätys. Mitä taas tulee itse kehysriihen tarkoitukseen eli kestävyysvajeen pienentämiseen niin kyseessä on käytännössä vain ja ainoastaan veronkorotukset ilman todellisia säästöjä. Nämä korotukset eivät käytännössä juurikaan paranna kestävyysvajetta, sillä Suomessa todellinen muutos on vain ja ainoastaan mahdollinen vähentämällä julkisen talouden osuutta bruttokansantuotteesta. Tämä ei tapahdu millään muulla tavalla kuin byrokratiaa vähentämällä ja pistämällä julkinen talous kuntoon vähentämällä turhia virkamiehiä ja paperinpyörittäjien palkkoja. Jälleen kerran tehtiin sellaisia muutoksia, että otetaan toisesta taskusta ja pistetään toiseen ilman kunnollista muutosta.

Sitten vielä pieni mielipide työelämän muutoksista. Ansiosidonnaisen maksaminen ainoastaan 400 päivää nuorille on niin pieni muutos ettei sillä ole minkään valtakunnan vaikutusta vaan sama tilanne tulee jatkumaan pitkäaikaistyöttömillä. 400 päivää ansiosidonnaista nimittäin riittää hyvin syrjäytymiseen ja ammattitaidon menettämiseen. Tempputyöllistäminen ja koulutus ei nimittäin ammattitaitoa tällä välillä lisää. Mitä taas tulee eläkeiän nostamiseen noin vuoden verran niin periaatteessahan se on hyvä asia. Itseä tosin ihmetyttää se, että mitä hyötyä on nostaa eläkeikää, jos ihmisten työpaikat eivät lisäänny vaan vähenevät tulevaisuudessa kilpailukykymme heikentyessä? Paha maksaa eläkettä jos et ole ollut töissä!

Kaikki todelliset ratkaisut kestävyysvajeemme ratkaisemiseen jäävät siis taas jälleen kerran puuttumaan kyvyttömän hallituksemme tehdessä päätöksiä. Valitettavasti kotimaassamme ei ole sellaista vaihtoehtoa jota äänestämällä voisi saada muutoksen aikaiseksi. Toivokaamme siis jälleen kerran ihmettä joka nostaa maailmantalouden kasvu-uralle riittävän pitkäksi aikaa. Onneksi jokainen meistä voi omilla päätöksillään vaikuttaa omaan henkilökohtaiseen talouteensa, vaikka se voi vähän aikaa sattuakin. Näistä hallituksen päätöksistä huolimatta jokainen voi globaalissa maailmassa vaikuttaa omaan elämäänsä, joten turhat murehtimiset pois ja pää pystyyn.

- TT

Kirja-arvostelu: Steve Jobs, Kirjoittaja Walter Isaacson

Kirjoittajasta:

Kyseessä on entinen Timen päätoimittaja ja CNN:n hallituksen puheenjohtaja joka kirjoitti Jobsin elämänkerran tämän pyynnöstä.

Ennen kuin aloitan sen enempää kertomaan kirjasta niin huomauttaisin etten ole elämässäni kertaakaan ostanut yhtään ainutta Applen tuotetta enkä juuri niitä käyttänytkään. Toisaalta en myöskään omistan edes kosketusnäytöllistä puhelinta enkä sellaista aio kovin nopeasti hankkiakaan. Suurimman osan ajasta olen käyttänyt mokialaista, mutta en myöskään usko heidän tekevän tai suunnittelevan ylivertaisia tuotteita. Motiivini lukea kyseinen kirja johtuu lähinnä siitä, että sain sen joululahjaksi ja yritin etsiä siitä vastausta mitä tapahtuu omppufirmalle Jobsin poismenon jälkeen. Tähän mysteeriin en kuitenkaan löytänyt vastausta enkä ole varma voiko sitä löytääkään kyseisestä teoksesta. Kuitenkin omaan vahvan mielipiteen ja kirja sitä hieman mielestäni vahvistaa.

Ensinnä kiinnittäisin huomiota kirjan pituuteen joka on noin kuusisataa sivua mikä ei ole lyhyt kertomus. Kuitenkin pidän tätä kirjaa hyvinkin onnistuneena sisällöltään ja sujuvuudeltaan. Tietysti itse luin kirjan hyvin pienissä osissa jotka vaihtelivat lähinnä lukujen pituuksien mukaan. Kirja käy läpi Jobsin elämänvaiheet suhteellisen tarkasti läpi eikä juurikaan mielestäni olennaisia asioita jää kysymysmerkeiksi. Myös Applen tuotekehitysprosesseja käydään aika tarkasti läpi mikä saattaa kiinnostaa monia ihmisiä. Näistä prosesseista paistaa mielestäni selkeästi se läpi ettei ilman Jobsia koko yritystä olisi enää olemassakaan vaan se olisi kaatunut mikäli häntä ei olisi huolittu takaisin enää siinä vaiheessa, kun alkoi näyttää todella huonolta.

Kaiken kaikkiaan Jobsin tarkoituksena oli ensisijaisesti luoda aivan mahtavia tuotteita eikä rahastaa mitä ei välttämättä monien eri tuotteiden hinnoista voisi ihan heti päätellä. Tämän takia hän myös piti kaiken päätösvaltansa itsellään mitä tuli näiden ominaisuuksiin ja muotoiluun. Hän ei tehnyt kompromisseja vaan halusi vain parasta. Tämän takia hän myös erotteli muut ihmiset a-luokkaan sekä muihin eikä suvainnut muita omassa yrityksessään kuin vain parhaita mahdollisia työntekijöitä ja oli myös valmis haukkumaan heidät pystyyn mikäli eivät saaneet aikaiseksi mitä hän halusi. Johtuen myös Jobsin kontrollointivimmasta ovat Applen tuotteet integroitu toisiinsa sopiviksi, mutta taas muiden yritysten tuotteille sopimattomiksi. Jobsin kontrolli myös toisaalta on varmasti edesauttanut sitä ette Applella ole ollut samanlaista byrokratiajarrua kuin monilla muilla hyvin suurilla yrityksillä kuten kotimaisella mokialla nykypäivänä. Itse ennustan tämän kehityksen jatkuvan vielä joitakin vuosia, mutta sitten saatamme kyllä nähdä Applelta myös avoimen järjestelmän tuotteita. (jälkeenpäin luettuna tämä ennustus on sarjaa turha) Jobs piti LSD:n käyttöä yliopistossa ollessaan yhtenä tärkeimmistä kokemuksistaan mikä näkyi hänen yritysjohtamisessaan totuuden vääristelytilana joka sai ihmiset onnistumaan monesti ”mahdottomassa” ottaen huomioon mahdolliset deadlinet jotka hän monesti oli asettanut mahdottomiksi toteuttaa ainakin ensisilmäykseltä katsoen. Tämä totuuden vääristelytila myös taisi lopulta koitua Jobsin kohtaloksi, sillä tämä sai hänet luulemaan, että syövän voi parantaa pelkällä ruokavaliolla.

Jos nyt pitäisi sitten kirjan perusteella ja muutenkin miettiä Jobsin persoonaa niin loppujen lopuksi oma teoriani siitä, että mikäli haluaa oikeasti saavuttaa jotain suurta niin täytyy olla hullu pitää paikkansa. Jobs oli mielipuoli eikä sitä tosiasiaa mikään muuta. En kuitenkaan ole varma kuinka suurena miinuksena sitä voi oikeastaan pitää, sillä hänet oli hylätty pienenä lapsena joka on varmasti vaikuttanut häneen hyvin syvästi. Kuitenkin on huomioitava ettei ilman tätä hulluutta hän olisi varmastikaan ikinä saanut aikaiseksi maailman kalleinta yritystä joka ”Omppu” tällä hetkellä on. Olen myös aika varma siitä ettei hänelle raha varmastikaan ollut läheskään tärkein asia tai edes prioriteetti elämässä vaan hän ensisijaisesti halusi luoda vain mahtavia tuotteita myi ne sitten miljardeja tai ei.

Oma mielipiteeni ei sinänsä ole hirveästi Applesta muuttunut tämän kirjan perusteella, mutta loppujen lopuksi sillä ei ole väliä. Tällä hetkellä Apple myy kuitenkin järisyttäviä määriä tuotteitaan isoilla katteilla mikä näkyy tuloksessa ja liikevaihdossa vielä ainakin parin vuoden ajan. Tämän lisäksi yrityksellä on sen verran iso käteiskassa jota nyt ollaan hieman jakamassa omistajille. Saas nähdä onko heillä mitään järkevää mahdollisuutta investoida sitä tuottavasti vai joutuvatko he vain pikkuhiljaa sitä vähentämään, jotta osakkeenomistajat ovat tyytyväisiä. Oma arvioni on loppujen lopuksi se etten usko heidän pystyvän suunnittelemaan enää mitään mullistavaa Jobsin lähdön jälkeen. Mullistavalla tarkoitan sellaista tuotetta jota ihmiset eivät vielä edes tiedä tarvitsevansa kuten Ipadia. Toisaalta oma asiantuntemukseni on varmasti samaa luokkaa kuin piirtämistaitoni eli hyvin heikko. Kuitenkin perstuntuma vaan sanoo ettei Applen osakekurssi tästä nouse enää paljoa seuraavina vuosina riippumatta yleisestä markkinatilanteesta.

Mitä taas tulee siihen kannattaako kirja ostaa niin siihen ei tietystikään ole yksinkertaista vastausta, sillä se riippuu tietysti ihmisestä. Mikäli sen taas pystyy lainaamaan paikallisesta kirjastosta niin suosittelen erittäin paljon sen lukemista, sillä mielestäni siitä voi selkeästi oppia jotain tinkimättömyydestä ja asenteesta muotoilua ja elämää kohtaan. Tämä on varmasti erittäin mielenkiintoinen kirja varsinkin insinööreille, jotka toimivat tuotekehityksessä omissa yrityksissään. Jobs oli myös hyvin mielenkiintoinen persoona vaikkakin täyshullu, joten mikäli jostain syystä tuntee tirkistelynhalua hänen elämäänsä niin lukeminen kannattaa. Itselleni tämä oli vasta ensimmäinen yritysjohtajan elämänkerta jonka olen lukenut, joten vertailupohjaa ei ole muihin vastaaviin teoksiin.

Hyviä lukuhetkiä! Oli ne sitten tämän kirjan kirjan kanssa tai jonkun muun.

- TT

Pysyvä kilpailuetu ja Helsingin pörssin osakkeet

Edellisessä Fortum-analyysissani käsittelin myös yrityksen pysyvää kilpailuetua joka johtuu pohjoismaissa heidän omistamastaan vesi- ja ydinvoimakapaisiteetistaan joka nykyisen päästökaupan aikana tuo Fortumille aika ison marginaalin mitä tulee sähköstä saatavaan tuottoon. Tässä kirjoituksessani olisi tarkoitus pohtia myös muita pörssiyrityksiämme joilla voisi tälläinen pysyvä kilpailuetu olla eri markkinoilla. Itselleni tulee ainakin muutama mieleen, mutta voin toki myös olla tässä asiassa väärässäkin, joten kaipaisin tietysti myös teidän lukijoiden mielipiteitä asiasta.

Pysyvä kilpailuetu ei tietystikään ole ainut syy sijoittaa johonkin yritykseen, mutta siitä on kyllä selkeästi hyötyä mikäli sijoittaja haluaa hyvän tuoton omistukselleen. Seuraavassa omat arvioni yrityksistä joilla mielestäni tälläinen voisi olla.

Fortum

Fortumista sen verran vielä, että tämä kilpailuetu pohjoismaissa säilyy käytännössä niin pitkään kunnes Fortum joko myy vesi- ja ydinvoimalaomistuksensa tai sitten päästökauppa lopetetaan järjettömänä jota se mielestäni onkin. Kuitenkaan allekirjoittaneen mielipiteestä ei noissa asioissa välitetä, joten se on epäolennainen asia. Tämänkin päätöksen jälkeen jää vielä vähäinen kilpailu Fortumin valtiksi pohjoismaissa.

Nokian Renkaat

Nokian rinkuloilla on ollut ainakin tähän päivään asti selkeä etu Venäjällä kilpailijoihinsa nähden talvirenkaissa, sillä kellään muulla ei ole ollut tehdasta itänaapurissamme tähän asti ja ne ovat myös joutuneet maksamaan tulleja mikäli ovat halunneet saada siellä tuotteita kaupaksi. Tämän pysyvän kilpailuedun seurauksena yritys on myös onnistunut tekaisemaan jakeluketjunsa valmiiksi ja on näin ollen monia vuosia edellä mikäli WTO:n jäsenyys saa myös isommat rengasvalmistajat hyökkäämään sinne myymään renkaitaan. Nokian Renkaiden pysyvä kilpailuetu voi hyvin tällä hetkellä, vaikka pienet mustat pilvet kuitenkin ovat tämän edun yllä niin uskon sen olevan sitä luokkaa ettei suurta uhkaa ole vielä pitkään aikaan.

Sampo

Sampolla on taas selkeä kilpailuetu tällä hetkellä omistamansa vakuutusyhtiön Ifin myötä mitä tulee vakuutuksien yhdistettyyn kulusuhteeseen verrattuna muihin pohjoismaisiin vakuutusyhtiöihin. Tämä saa vakuutusliiketoiminnan tuomaan jatkuvasti parempaa tuottoa kuin verrokkinsa. Pidän tätä kilpailuetua pysyvänä ottaen huomioon tämän olleen pysyvää jo hyvin monen vuoden ajan. Mikäli olen tässä asiassa väärässä niin korjatkaa ihmeessä.

Saga Furs

Saga Fursilla eli ehkä paremmin tunnetuilla Turkistuottajilla on muutamissa nahkoissa selkeä monopoli ja vaikka kiinalaiset ovat yrittäneet kilpailla esimerkiksi sini- ja muunnoskettujen nahkoissa.

Metso (paperikoneet)

Paperikoneiden valmistus ja suunnittelu on tällä hetkellä lähinnä kahden yrityksen varassa maailmanlaajuisesti. Toinen on Metso ja toinen saksalainen Voith. Tämän kilpailutilanteen seurauksena kummallakin yrityksellä on selkeä pysyvä kilpailuetu verrattuna pieniin valmistajiin. Metson asemasta Voithiin en kyllä osaa kunnolla sanoa mitään.

Mahdollisesti pysyvän kilpailuedun omaavat suomalaiset pörssiyritykset?

Outotec:

Outotec on käsittääkseni selkeästi yksi parhaiten kokonaisten metallien tuotantoketjujen prosessiosaamisen hallitseva asiantuntija maailmassa. Sillä on myös teknologista etumatkaa moniin kilpailijoihinsa nähden. En kuitenkaan tiedä kuinka pysyvä kilpailuetu on kyseessä, mutta tietääkseni tällä hetkellä tämä yritys on ykkönen omalla alallaan. Varsinkin yrityksen tutkimus -kehitystoiminta on korkealaatuista.

UPM:

UPM:n valtti taistelussa muita paperinvalmistajia vastaan on täydellinen energiaomavaraisuus joka pitää huolen siitä etteivät kasvavat energiakustannukset rokota sitä ihan niin paljon kuin pahimpia kilpailijoita. Ottaen huomioon kuinka kauan isommissa energiainvestoinneissa menee voidaan UPM:n energiaomavaraisuutta pitää mielestäni aika pysyvänä kilpailuetuna. Yhtiön suurin ongelma on kuitenkin maailmanlaajuinen ylikapasiteetti joka selkeästi pienentää yrityksen mahdollisuuksia hyödyntää sitä hyötyä.

Vacon:

Vacon taitaa olla ainut isommista taajuusmuuttajia valmistavista ja myyvistä yrityksistä joka keskittyy pelkästään näihin muuttajiin ja se saattaisi mielestäni johtaa jonkinlaiseen pysyvään kilpailuetuun. Tämän toteutumisesta en kuitenkaan missään nimessä ole varma, sillä muuttajat ovat kuitenkin sellaisia, että niiden teknologista kehitystä on vaikea enää saada hyvin paljon eteenpäin, sillä niiden hyötysuhde on jo sitä luokkaa ettei sitä voi kovin paljon parantaa. Saattaa siis olla ettei Vaconilla ole mitään erityistä myyntivalttia mitä kyseiseen tuotteeseen tulee.

Kone:

Koneella oli ainakin aikaisemmin myyntivalttina ensimmäinen konehuoneeton hissi, mutta se kilpailuetu on jo mennyttä. Yksi asia myös jossa Kone on tietääkseni hyvin paljon edellä pahimpia kilpailijoitaan on markkina-asema varsinkin Kiinassa johon he taisivat ensimmäisenä ehtiä. Ottaen huomioon markkinoita nopeamman keskimääräisen kasvun Aasiassa kysyisinkin nyt paremmin perillä olevilta onko yrityksellä joku pysyvä kilpailuetu noilla kasvavilla markkinoilla?

Tässä omat ajatukseni pysyvästä kilpailuedusta mitä tulee kotipörssimme osakkeisiin. Voi olla hyvinkin mahdollista, että olen toki unohtanut mainita yrityksiä joilla tälläinen etu on kilpailijoihinsa nähden. Voi tietysti myös pitää paikkansa, että olen väärässä eikä se ole ensimmäinen tai viimeinen kerta. Tämän vuoksi olisi kiva kuulla mielipiteitä perusteluistani ja niiden paikkansa pitävyydestä. Loppujen lopuksi voisi vielä lainata Kummelin lentäjää: ”En ole mikään jumala, olen TT”

- TT

Fortum-Analyysi

Tein tämän analyysin oikeastaan itseäni varten, koska olen harkitsemassa Fortumin osakkeiden ostoa ja alla onkin sitten koko analyysini. Siitä tulikin aika pitkä, mutta sisältää myös paljon lukuja. Itse olen harrastelija vielä analyysien tekemisessä, mutta ainoastaan tekemällä kehittyy, joten vastuusta paetaan mikäli joku tekee sijoituksia tämän perusteella.

Liikevaihdon kehitys (Milj. €) Vuosista 2003 ja 2004 on poistettu Neste Oilin vaikutus liikevaihtoon.

2003, 4200
2004, 3835
2005, 3877
2006, 4491
2007, 4479
2008, 5636
2009, 5435
2010, 6296
2011, 6161

Keskimääräinen kasvu noin 8.9%

Konsernin liiketoimintadivisioonat:

Power:

Liikevaihto: 2481 Miljoonaa Euroa
%konsernista: 35%
Liikevoitto: 1291 Miljoonaa Euroa

Maantieteellisesti tuotantoa Suomessa, Ruotsissa ja pieni osuus Isossa Britanniassa sekä asiantuntijapalveluita maailmanlaajuisesti. Mitä tulee tähän divisioonaan niin suurin osa sähköstä tuotetaan ydinvoimalla ja vesivoimalla ja nämä ovat niin sanottuja hiilidioksidittomia voimalaitoksia. Tällä divisioonalla on pysyvä kilpailuetu Suomessa ja Ruotsissa juuri tämän takia. Se myös näkyy liikevoittoprosentista joka on noin 50%. Tämän liikevoittoprosentin suuruuteen vaikuttaa myös sähköpörssi Nordpool joka käytännössä määrittelee myydyn sähkön hinnan. Nordpool on muutaman yrityksen oligopoli ainakin erään päästökauppayrityksessä työskennelleen ystäväni mukaan ja käytännössä tämä pitää sähkön hinnan kalliina. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että sähkön hinta seuraa aika pitkälti kalleinta tuotantotapaa ja tämän vuoksi ydinvoimalla ja vesivoimalla Fortum saa aikaan jo aikaisemmin mainitsemani kilpailuedun. Mitä taas tulee Fortumin tehokkuuteen hoitaa omat asiansa niin siinä on vielä parantamisen varaa, vaikka liikevoittoprosentti onkin huikea. Tätä voi verrata mm. Helsingin Energiaan joka käsittääkseni on vielä tehokkaampi tekemään tulosta.

Heat:

Liikevaihto: 1737 Miljoonaa Euroa
%konsernista: 24%
Liikevoitto: 278 Miljoonaa Euroa

Tämä divisioona sisältää sähkön ja lämmönyhteistuotannon (CHP), kaukolämpö ja -kylmätoiminnan sekä yritysten lämpöratkaisut. Maantieteellisesti toimintaa pohjoismaissa, Puolassa ja Baltiassa. Tämän divisioonan kasvu on myös vaikutusta ympäristötietoisuudesta ja tähän vaikuttaa mm. EU-direktiivi. Liikevoittoprosentti ei tosin ole mielestäni kovin kummoinen.

Russia:

Liikevaihto: 920 Miljoonaa Euroa
%konsernista: 13%
Liikevoitto: 74 Miljoonaa Euroa

Tämä divisioona käsittää pelkän Venäjän osuuden. Kyseessä pitkälti CHP- ja lämpölaitosten tuottama sähköenergia sekä lämmitys. Venäjän liiketoimintaan on sijoitettu jo huomattava summa rahaa ja pitäisin tätä kuitenkin suurimpana riskinä mitä Fortumin tämän hetkisiin liiketoimintoihin tulee, sillä mikäli sähkömarkkinoiden vapautuminen vaihtuukin valtion osalta niiden kontrolloimiseksi tulee Fortumille pahasti turpiin siinä tapauksessa. Tällä hetkellä kuitenkin investoinnit tuottavat jo voittoa joten kehityksen jatkuessa samana saa Fortum yhden kassavirtaa lisäävän kasvumarkkinan omaan liiketoimintaansa.

Electricity and Distribution systems:

Liikevaihto: 1873 Miljoonaa Euroa
%konserniasta: 28%
Liikevoitto: 322 Miljoonaa Euroa

Tämä divisioona vastaa Fortumin sähkön vähittäismyynnistä ja sähkönsiirrosta. Fortum on johtava toimija pohjoismaissa 1.6 Miljoonalla asiakkaallaan sähkönsiirrossa sekä toisiksi suurin sähkön myyjä vähittäisasiakkaille 1.2 miljoonalla asiakkaallaan. Tämän divisioonan liikevoitosta noin 90% tulee sähkönsiirrosta. Varsinkin sähkönsiirrosta saatu tuotto on vakaata ja hyvin pääomavaltaista ja ainoastaan investoinnit mahdollistavat tuottojen lisäämisen pidemmällä aikavälillä. Sähkön vähittäismyynistä saatu tuotto tulee lähinnä NordPoolin tukkuhintojen ja vähittäismyyntien marginaalista.

Tulevaisuudessa yrityksen liikevaihto tulee kasvamaan erityisesti Venäjällä, sillä siellä sähkömarkkinoiden vapautuminen lisää investointimahdollisuuksia myös Fortumille. Parhaillaan Fortum tutkii myös mahdollisuuksiaan osallistua Ranskassa vesimoiman käyttöoikeussopimusten tarjouskilpailuihin. Tämän lisäksi Fortum tutkii myös mahdollisuutta osallistua Intiassa sähköntuotantoon. Pohjoismaissa sähkönkulutus tuskin kasvaa juurikaan seuraavina vuosikymmeninä teollisuuden siirtyessä muualle. Fortumilla on kuitenkin mahdollisuus päästä hyötymään mahdollisesti siitä, että sähkönsiirtoverkko pohjoismaissa yhdistettäisiin Eurooppaan mikä taas nostaa hinnan keski-Euroopan tasolle joka on selvästi pohjoismaita korkeampi.

Tuloksesta ja sen mahdollisesta kehityksestä:

Kuten edellisistä divisioonaluvuista näemme niin Fortumilla on erityisen hyvät mahdollisuudet pitää tuottomarginaalinsa korkeina eikä, sillä pitäisi olla mitään suurempia ongelmia pitää myös tuottonsa tuolla tasolla ilman suurempia poliittisia muutoksia niin pohjoismaissa kuin Venäjälläkin. Seuraavana lukuna voidaankin sitten katsella osakekohtaisen tuloksen kehittymistä. On kuitenkin huomattava Neste Oilin vaikutus vuosien 2003 ja 2004 osakekohtaisiin tuloksiin.

Osakekohtaisen tuloksen kehitys:

2003, 0.91€
2004, 1.44€
2005, 1.01€
2006, 1.22€
2007, 1.74€
2008, 1.74€
2009, 1.48€
2010, 1.46€
2011, 1.99€
AVG, 1.44€

Kuten luvuista näemme on kyseessä kohtalaisen tasainen kehitys joka on hieman nousu-uralla. Ottaen huomioon Fortumin nykyisen osakekurssin (18.60€) viimeisen yhdeksän vuoden P/E noin 13 joka on ihan kohtuullinen.

Osinkohistoria:

2003, 0.31€
2004, 0.42€
2005, 0.58€
2006, 1.12€
2007, 1.26€
2008, 1.35€
2009, 1.00€
2010, 1.00€
2011, 1.00€*
AVG, 0.89€

Keskimääräinen viimeisen yhdeksän vuoden osinkotuotto on noin 4.8%. Tulevien osinkojen lähtötasona voidaan näillä näkymin pitää tuota 1.00 Euroa aika pitkälle tulevaisuuteen mikäli Fortum ei osta ”ilmaa” kuten valtionyhtiöt jossain vaiheessa monesti tekevät.

Lyhyt SWOT-analyysi Fortumista:

Strengths:

Ydin- ja vesivoimalaitososuudet Suomessa ja Ruotsissa. NordPoolin oligopoli sähkönhinnan muodostamisessa pitää sähkön hinnan korkeana hamaan tulevaisuuteen. Poliitikkojen päätökset voidaan aika pitkälti viedä asiakkaiden selkänahasta ainakin pohjoismaissa sähköntuotannon ollessa aika pitkälti harvojen käsissä. Liikevaihdon kasvu ilman suurempaa kannattavuuden vaarantamista on ollut ainakin edesllisvuosina onnistunutta. Kohtalainen osinkotaso sekä hyvä oman pääoman tuotto (15.97% viimeisten 9:n vuoden keskiarvo).

Weaknesses:

Valtion omistusosuuden ollessa yli 50% on yritys aina jollain tavalla riippuvainen myös poliitikoista mitä ei voi pitää hyvänä asiana. Sähkönhintojen suojauksen onnistuminen voisi olla parempi. Myös jonkinlainen riippuvuus sademääristä voidaan laskea heikkoudeksi. Johtoryhmä?

Opportunities:

Venäjän sähkömarkkinoiden markkinaosuuksien kasvattaminen kasvattaminen jo päätetyillä investoinneilla. Mahdollinen onnistuminen Ranskan vesivoiman käyttöoikeuksien ostossa. Pohjoismaiden sähköverkkojen yhdistäminen keski-Eurooppaan nostaisi myös Fortumin marginaaleja pohjoismaissa mikä sataa suoraan yrityksen omistajien tileille.

Threats:

Suurimpina uhkina voidaan pitää poliitikkojen päätöksiä. Näistä vahvimpina uhkina näkisin poliitikkojen päätöksen sulkea ydinvoimalat Suomessa tai Ruotsissa sekä Venäjän valtion näkökannan muuttuminen sähkömarkkinoiden vapauttamiseen ja investointien tuottojen katoaminen siellä. Tämän lisäksi näkisin myös Ranskan vesivoimasta mahdollisesti maksettava ylihinta tarjouskilpailussa. Myös ydinvoimalaluvan kaatuminen eduskunnassa voi hyvin paljon pidemmällä tähtäimellä tuoda ongelmia mikäli uutta ei tule ennen Loviisan reaktoreiden sulkemista.

Fortumin johtoporras:

Tämä on ainakin itselleni aikamoinen musta aukko mitä tulee tähän yritykseen, sillä Liliuksen jälkeen ohjat ottanut Tapio Kuula on itselleni vain nimi muiden joukossa. Onko teillä tietoa johtoportaasta hieman enemmän kuin allekirjoittaneella? Mitä taas tulee sisäpiirirekisteriin niin ainakn Kuulalla on sentään yli 100 000 osaketta kuten myös Harri Pynnällä. Pidän tätä hyvänä asiana, mutta en tosin ole ihan varma onko kyseessä kannustejärjestelmä vai oikea halu omistaa Fortumista osuus ja usko tienata rahaa. Ainakin Kuula on ollut hyvin pitkään mukana, joten eiköhän hän osaa myös ajatella pidemmällä tähtäimellä.

Loppusanat:

Itse pidän Fortumia hyvänä inflaatiosuojana riittävänä osingonmaksajana sekä energianhinnan nousun hyötyjänä. Kuitenkin Fortumin johtoporras ja sen kyvyt ovat ainakin itselleni juuri tällä hetkellä mysteeri, joten aion keskittyä ottamaan siitä enemmän selvää. Toisaalta yrityksen tilanne on tällä hetkellä se, että sillä on kuitenkin pysyvä kilpailuetu varsinkin pohjoismaissa. Tämä johtuu sekä vähäisestä kilpailusta, että aikaisemmista hyvistä investointipäätöksistä josta parhaana esimerkkinä vesivoiman ostaminen Ruotsista. Tämän vuoksi johdon kyvykkyyden rooli päämarkkinoilla ei tällä hetkellä juurikaan vaikuta tulokseen.

Suosittelen Fortumin osakkeiden ostoa nykyhinnoilla varsinkin niille kotitalouksille, joilla on iso asunto, sillä sähkönhinnan nousu vaikuttaa asumiskuluihin huomattavasti. Itse pidän Fortumin osaketta yhtenä mahdollisena sijoituskohteena lähitulevaisuudessa kunhan saan enemmän tietoa johtoryhmästä. Suosittelen Fortumin osakkeiden ostoa 16-17 Eurolla nykytiedoilla niille joilla ei ole kovaa sähkönkulutusta, mutta en ole kyllä yhtään varma onko se tällä hetkellä kuitenkaan houkuttelevin sijoituskohde kotipörssissämme jota tällä hetkellä suosin omissa tulevissa ostoissani.

Kiitoksia mielenkiinnosta mikäli jaksoit lukea analyysin kokonaan.

- TT

50-30-20 ei 90-40-60

Jotkut teistä lukijoista saattavat tunnistaa varsinkin ensimmäisen numerosarjan ja harvat teistä tunnistavat jälkimmäisen. Tuskinpa kukaan kuitenkaan tunnistaa molempia ottaen huomioon lukijoiden määrän. Kummatkin numerosarjat saattavat johtaa taloudelliseen riippumattomuuteen jollakin aikavälillä, mutta eivät kuitenkaan sitä kenellekään takaa. Ensimmäinen numerosarja on Balanced Money Formula jonka käännöstä en varsinaisesti osaa vääntääkään, mutta tarkoittaa tapaa jakaa tulonsa tarpeisiin, haluihin ja säästöihin. Tämä konsepti ei ole keksimäni vaan eräästä blogista lainattu ja tarkoitus on kommentoida sitä tässä kirjoituksessa. Jälkimmäinen numerosarja taas tarkoittaa oikotietä onneen eli puolisoa jonka ihanne”mitat” tarkoittavat 90 vuotta 40 astetta kuumetta ja 60 miljoonaa omaisuutta. Jälkimmäisen mainitsen lähinnä sen takia ettei tietä taloudelliseen riippumattomuuteen tarvitse ottaa niin vakavasti ettei siitä voisi vitsailla. Ennen kuin mennään sen tarkemmin analysoimaan tuota ensimmäistä vaihtoehtoa niin mainittakoon, että kyse on siis menojen budjetoinnista. Tämän lisäksi haluan vielä sanoa etten itse käytä tätä BMF:ää, mutta se ei tarkoita ettei se olisi hyvä asia vaan selitän myöhemmin tässä kirjoituksessa minkä takia se ei ole minulle optimaalinen vaihtoehto.

BMF:n budjettijakauma tarkoittaa siis sitä, että laittaa 50% verojen jälkeisistä tuloista tarpeisiin, 30% haluihin ja 20% säästöihin.

Tarpeita tässä tapauksessa ovat asuminen, sähkö, lämmitys, puhelimet, kulkuneuvot, terveydenhuolto, perusravinto ja normaalielämän vaatetus.

Haluja ovat televisio, harrastukset, lomat, kirjat sekä normaalielämään kuulumattomat vaatteet ja ruokailu joka tässä tapauksessa tarkoittaa herkuttelua ja ulkona syömistä.

Säästämiseen kuuluvat sijoittaminen, asuntolainan ja muiden velkojen maksaminen ja hätäkassan kerääminen.

Minkä takia sitten pitäisi tälläistä kaavaa käyttää budjetoinnissa on tietysti tuhannen Euron kysymys. Itse näkisin tämän kaavan vahvuutena sen, että ihminen on kuitenkin keskimäärin aika heikkotahtoinen ja pystyy hoitamaan asiansa päin helvettiä ja tietyt nyrkkisäännöt ja tällaiset kaavat auttavat monesti automatisoimaan päätöksenteon pois siltä impulsiiviselta järjestelmältä joka toimii mielitekojen pohjalta. Mikäli tätä vaihtoehtoa haluaa käyttää omaan budjetointiinsa on hyvä siinä tapauksessa käyttää kolmea eri tiliä ja palkkapäivien koittaessa jakaa noi rahat vaikka suoraveloitusta käyttäen sitten omiin osoitteisiinsa. Pidän tätä vaihtoehtoa myös siinä mielessä hyvänä, että se on riittävän yksinkertainen eikä sen ylläpito vaadi ihmiseltä mahdottomia. Liian monimutkaiset budjetit kaatuvat aina jossain vaiheessa mahdottomuuteensa, sillä niiden seuraaminen ja ylläpito on liian vaikeaa.

Jos mietitään tämän budjetoidun menojakauman hyviä ja huonoja puolia niin hyvinä puolina voi ehdottomasti pitää yksinkertaisuutta ja sitä että menojen tasapaino huvien, hyötyjen ja säästöjen suhteen on mielestäni aika hyvällä mallilla eikä ihmisen tarvitse hirveästi ruveta kituuttamaan halujen osuuden ollessani riittävä. Huonoja puolia tässä järjestelyssä on mielestäni se ettei tarpeiden ja halujen välille voi kaikissa tapauksessa tehdä selkeää eroa kuten siinä mihin vedetään viiva siinä tapauksessa, että joku autoa tarvitseva henkilö ei sitten ostakaan sitä karvalakkimallista Toyotaa vaan vaikka mersun, bemarin tai audin. Myös vaatteiden osto ja ulkona syöminen saattaa osua sekä haluihin että tarpeisiin. Tässäkin tapauksessa taitaa perstuntuma olla se paras vaihtoehto ja näiden kahden vaihtoehdon eroista stressaaminen täysin turhaa. Tälläistä jakaumaa ei myöskään voi pitää kovin pienellä aikavälillä, joten vuosibudjettiin tämän jaon tekeminen onnistuu hyvin ja tietysti eri tileille voi joka kuukausi kerätä rahaa tuon kaavan mukaan.

Jos nyt sitten mietitään kohderyhmää tälle menojen jaolle niin mielestäni tätä ei voi suositella niille jotka elävät kädestä suuhun ja sosiaaliturva-avustuksesta toiseen eikä myöskään niille opiskelijoille jotka elävät opintotuen varassa. Tälle jaolle hyvä kohderyhmä on mielestäni varsinkin keskituloiset sinkut joilla on asuntolainaa vielä pitkään maksettavana tai elävät vuokralla eikä heidän kuitenkaan tarvitse elättää muita, joten omiin haluihin on varaa vielä pistää tuo mainittu 30%. Itse en varsinaisesti kuulu tähän kohderyhmään enkä käytä tälläistä budjetointimenetelmää joka on hieman yksinkertaisempi omaani verrattuna. Omassani on noin 10 (en jaksa laskea) eri ryhmää joita käytän. En myöskään omaa velkaa eikä asumiseen menevä rahasummani vastaa läheskään keskimääräistä oman ikäisteni menoerää, joten tarpeitteni määrä on hieman pienempi kuin tuo 50%. Itseasiassa kävin laskemassa omat budjetoidut lukuni ja ne olivat seuraavat: 40-25-35. Nuo ei siis loppujen eroa niin hirveästi noista BMF:n luvuista. Voi tietysti olla, että pidemmällä tähtäimellä allekirjoittaneen pitäisi nostaa hieman halujen määrää ja vähentää säästämistä, jotta jaksaisi paremmin noudattaa omaa budjettiaan. Yksi hyvä tapa olisi tietysti lisätä tuloja jotta omiin haluihin käytetty rahasumma olisi suurempi niin sijoituksiin menevä rahasumma ei pienenisi.

Mitään pikkutarkkaa näpertämistä en suosittele kenellekään enkä tarkoita sitä, että tarvitsisi noudattaa tarkalleen noita prosentteja vaan mielestäni tämä suuntaa antava jakauma sopii monille mitä tulee esimerkiksi vuosibudjetin tekemiseen. Suosittelen jokaiselle mietintämyssyä päähän tämän asian tiimoilta. Raha-asioiden hoito helpottuu mikäli tekee itselleen jonkinlaisen jaon näihin kolmeen eri kategoriaan ja noudattaa sitten omaa järjestelmäänsä. Budjetoinnista ei pidä tehdä hankalaa ja siitä voi jopa jossakin määrin nauttia. Onko teillä lukijoilla omaa tapaa jakaa nämä kolme kategoriaa vai käytättekö omia luokitteluitanne?

Hyvää päivänjatkoa!

- TT

Piiloverotusta inflaatiolla

Käytännössähän Suomenkin valtiolla on tällä hetkellä kaksi mahdollisuutta hoitaa tuleva elintason laskeminen. Luonnollisesti on varmasti poliitikoillekin helpompaa hoitaa piiloveroina inflaation kautta kuin laskemalla äänestäjien palkkoja suoraan vähentämällä julkisten alojen palkkoja ja karsimalla palveluista. Inflaatio on Suomessa ollut viimeiset vuodet Euroaluetta keskimääräisesti korkeammalla ja suurin syypää tähän on kuitenkin loppujen lopuksi ollut poliittiset päättäjät. Nämä ovat kaikessa viisaudessaan nostaneet eri tavoin ihmisten elinkustannuksia mm. nostamalla kiinteistö-, polttoaine- ja energiaveroja jotka ovat sitten menneet tavallisten ihmisten rahapusseista. Tämä kehitys myös näyttää jatkuvan, sillä ainakin tämän vuoden alussa nostetttiin veroja erilaisista ihmisille pakollisista menoeristä.

Mikäli loppujen lopuksi halutaan alkaa vähentämään inflaation haittavaikutuksia omassa taloudessa on tietysti kysyttävä ensin, että mitkä ihmisille välttämättömimmän hyödykkeet kallistuvat lähivuosina eniten? Tähän yksinkertaiseen kysymykseen ei tietysti ole yksiselitteistä vastausta, koska ihmiset ovat erilaisia ja toisilla kulutuksen kohteet vaihtelevat muihin ihmisiin verrattuna. Mitä taas tulee keskituloisiin suomalaisiin niin näillä kallistuvat seuraavat asiat: Polttoaineet, sähkö, asuminen, ruoka, alkoholi, makeiset ja muut sokerituotteet ja verot. Nämä edellämainitut eivät ole missään järjestyksessä. Monet edellämainituista kuten polttoaineet, sähkö ja ruoka kallistuvat sekä maailmanmarkkinahintojen takia, että kotoisen hallituksemme päätöksistä. Toiset näistä taas kallistuvat käytännössä ainoastaan poliitikkojen päätösten vuoksi kuten alkoholi, sähkö jossakin määrin, asuminen ja verot. Tällä hetkellä verothan kasvavat mm. parillakin eri tavalla eli sekä haittaveroina että arvonlisäveron korotuksina. Näitä veronkorotuksiahan kovasti mainostetaan, sillä että halutaan ohjata ihmisiä tekemään mm. ekologisia valintoja, vaikka aika pitkälti kyse on pelkästään rahan keräämisestä poliitikkojen jaettavaksi.

Itse pidän asumisen kallistumista selkeästi kaikista vaikeimpana ongelmana mitä tulee inflaation selättämiseen ja itselleni tämän ongelman ratkaisuna ei oikeastaan ole muita vaihtoehtoja kuin ostaa niiden yritysten osakkeita, jotka hyötyvät asuntojen kallistumisesta ja näiden remonttien tekemisestä. Toinen vaihtoehto on muuttaa pienempään asuntoon, mutta enpä ole kovin monen ihmisen ikinä kuullut näin tekevän. Toinen asia mitä voi tehdä tähän liittyen on yksinkertaisesti vähentää mm. sähköön ja lämmitykseen käytettävää rahamäärää. Tässä pari vinkkiä miten voit säästää selkeeä rahaa:

Kilpailuta sähkösopimuksesi! Tämä koskee myös niitä, jotka käyttävät mahdollisesti öljylämmitystä asunnossaan. Yksi kätevä tapa säästää on myös katsella pienempää televisiota, sillä 10 tuumaa pienempi televisio säästää jo reilusti sähköä. Tämä pätee myös tietokoneen ruutuihin ja pari tuumaa pienempi läppärin näyttökin pienentää sähkönkulutusta jopa 30 prosenttia parhaimmillaan. Toinen tapa säästää on pestä pyykkinsä niillä pesuaineilla, jotka tekevät hyvää pesutulosta jopa 30 asteen lämmöllä. Tämä säästä pyykkikoneen sähkönkulutusta parhaimmillaan jopa 50 prosenttia. Myös paljon parjatut hehkulamput ovat varsin hyvä säästölähde varsinkin täällä kylmässä pohjolassa. Ottaen huomioon sen, että kaikki hukkalämpö joka kuluu niiden ollessa päällä lämmittää ympäristöään ja se on muusta sähkönkulutuksesta pois. Hehkulamppuja ei kuitenkaan missään nimessä kannata kuitenkaan pitää ulkovaloina, sillä hukkalämpöhän tässä tapauksessa häviää luontoon.

Energian säästäminen on tietysti yksi hyvä keino säästää, mutta sekin taitaa olla kuitenkin loppujen lopuksi harrastelijoiden puuhastelua, sillä paras inflaatiosuoja jota tavallinen ihminen voi saada on itse asiassa tienaaminen muiden kulutuksesta. Tästä hyötyminen on mahdollista sijoittamalla esimerkiksi kotipörssissämme oleviin yrityksiin kuten Fortum, Neste Oil, UPM ja Vacon. Näistä tietenkin itsestään selviä yrityksiä ovat Fortum ja Neste Oil, mutta joillekin ihmisille saattaa tulla yllätyksenä parin viimeisenä mainitun yrityksen hyötyminen kalliista energiasta. Vaikka UPM tietenkin myös kärsii kalliista energiasta niin se on kuitenkin sähkö-omavarainen paperiteollisuuden yritys. Varsinkin lähivuosina, kun Outoluotoon vihdoinkin valmistuva kolmas ydinreaktori alkaa tuottaa sähköä on UPM:n mahdollista myydä muuallekin sähköä tämän omistaessa muistaakseni noin 20 prosenttia tässäkin reaktorissa tuotetusta sähköstä. Tuon prosenttilukeman saa puolestani vapaasti korjata, sillä en jaksa ruveta tietoa etsimään tätä kirjoittaessani. Myös Vacon tulee hyötymään energian hinnan noususta tämän myydessä taajuusmuuntajia joita käytetään teollisuudessa mm. sähkömoottorien säätämiseen. Energian hinnan noustessa taajuusmuuntajien kysyntä luonnollisesti kasvaa näiden käytön hyödyn kasvaessa. Fortumia taas pitäisin näistä mainitsemistani yrityksistä kaikista varmimpana hyötyjänä sähkön hinnan noususta varsinkin sekä vesivoima- että ydinvoimalaomistusten myötä. Myös päästökauppa sataa suoraan Fortumin laariin sähkön hinnan kallistuessa. Neste Oiliin en ole juurikaan perehtynyt, joten siitä en osaa sanoa tällä hetkellä paljon mitään muuta kuin seuraavani sen biopolttoaineprojekteja ja niiden kehittymistä hyvin kaukaa sekä polttoaineiden hinnan lähentelevän ihmisten kipurajaa mikä monien tuntemieni autoa ajavien ihmisten mielestä on kaksi Euroa. Näistä osakkeista todennäköisesti seuraava ostokohde allekirjoittaneella on Fortum.

Alkoholiveroista olen monesti jo maininnutkin, joten ei niistä sen enempää. Makeisista ja muista sokerituotteista taas sen verran etten juuri näe kovin monen ihmisen lompakon näiden nostosta kärsivän kovinkaan paljoa. Yksi paljon huomiotta jääneistä asioista on veronpalautukset/veromätkyt ja näiden arviointi. Hyvin harva ihmisistä ajattelee palautusten olevan huono asia ja mätkyjen hyvä asia, vaikka näin tavallisen kansalaisen näkökulmasta siinä on huomattavan suuri ero, sillä palautuksista maksettava korko on täysin olematon ja näitä odotellessa inflaatio nakertaa oman osansa tästä palautusten tuomasta ”ilosta” Tämän vuoksi suosittelisin pikemminkin pyytämään verottajalta mieluummin liian pienen veroprosentin omaavan verokortin kuin liian suuren. Tällä tavalla säästäminen nimittäin tekee rahapussiin vielä suuremman loven kuin samojen rahojen pitäminen pankkitilillä.

Ruokakuluissa paras tapa ainakin itselleni henkilökohtaisesti on ollut kahden lämpimän aterian tekeminen päivän mittaan. Tämä ei tietystikään ole varsinkaan kaikille kiireisille mahdollista, mutta itselläni on sen verran aikaa ettei se ole mikään ongelma. Tämän lisäksi suosittelen saksalaiskauppaa ruoan ostoon tämän jopa joskus tiputtaessa hintoja mitä s-ryhmän tai keskon kauppojen en ole nähnyt tekevän. Myös tarjoukset kannattaa käyttää hyväkseen mikäli mahdollista. Paras tapa kuitenkin vähentää ruokaan menevää rahamäärää on ainakin itselleni painon tiputtaminen, sillä satakiloinen ruhoni kuluttaa aika paljon enemmän kuin vaikka vain 85 kiloa painava saman verran kuluttava mies. En missään nimessä suosittele tätä kuitenkaan normaalipainoisille, joten älkää turhaan rahan takia painoa tiputtako.

Mikäli tulee hyviä vinkkejä inflaatiosta hyötymiseen tai pakollisista hyödykkeistä säästämiseen niin jakakaa niitä ihmeessä vaikka tätä viimeistä kirjoitusta kommentoiden.

- TT

Verotilastot julkaistu

Tämän viikon perjantaina on tilastokeskus julkaissut valtion verotuloista omat tietonsa ja siitä näkee valtion verotulojen olleen 39.3 miljardia Euroa. Viime vuodesta verotulot nousivat 13.3 prosenttia ja viime vuodelle budjetoituun summaan verrattuna saatiin 3.6 Miljardia Euroa ylijäämää. Kuitenkin valtiontalous oli siitä huolimatta pahasti alijäämäinen, joten on siis selvää ettei meno voi näin jatkua vaan luvassa on elintason lasku joka näkyy suhteellisena verojen kiristyksenä tulevina vuosina ja inflaationa. Kokonaisveroaste oli viime vuonna 42.9% ja sitä on käytännössä mahdotonta nostaa, joten jokainen voi omalla matemaattisella päättelykyvyllään todeta mitä siitä seuraa. Suurimmat yksittäiset veropotit valtiolle tulivat kotitalouksien tuloverosta, (24 mrd) arvonlisäverosta (17 mrd) ja energiaverosta. (3.9 mrd)

Mitä näistä luvuista nyt sitten tulee mieleen niin en pidä tuloverojen määrää mitenkään ihmeellisenä enkä varsinaisesti myös energiaverojakaan, vaikka jälkimmäiset kuitenkin selkeästi hidastavat talouden kehitystä ja investointien saamista kotimaahamme. Se mikä itseäni eniten hämmästyttää on arvonlisäverojen määrä, sillä kun alkaa hahmotella tuota seitsemäätoista miljardia ja jakaa sen noin neljällä miljoonalla ihmisellä niin siitä saadaan arvonlisäverojen vuotuiseksi maksetuksi summaksi noin neljä tuhatta Euroa per perse. Neljä miljoonaa ihmistä lähinnä siksi ettei kaikista nuorimmat meistä maksa arvonlisäveroja juurikaan itse, joten on mielestäni turvallista sivuuttaa noin miljoona suomalaista näistä maksuista. Jos nyt sitten jakaa neljä tuhatta kahdellatoista niin saadaan noin 330 Euroa arvonlisäveroa kuukaudessa jokaiselta ihmiseltä. Itse pidän tätä tuhlausta aivan järjettömänä ottaen huomioon sen tosiasian, ettei itselläni mene ”pakollisiin” arvonlisäveroihin läheskään sataa Euroa kuukaudessa. Ruokalaskunikin ovat noin 250 Euroa kuukaudessa, vaikka olen kaksi lämmintä ateriaa päivässä syövä satakiloinen paljon kuluttava mies. Tämä tekee ruoasta maksamieni verojen summaksi noin 35 Euroa kuukaudessa. Kyllä ainakin allekirjoittaneelle tulee heti mieleen, että ihmiset ostavat käsittämättömät määrät kaikkea sellaista roskaa mitä eivät oikeasti tarvitse ja tämän vuoksi heille ei jää säästöön yhtään rahaa, vaikka nykypäivänä säästäminen tulee olemaan hyvin tärkeää johtuen siitä tosiasiasta, että on turha odotella valtion auttavan siinä vaiheessa, kun sekin on persaukinen ja ongelmia alkaa olla vähän jokaisella.

Mitä taas tulee arvonlisäveroihin niin itse en ainakaan viitsi niitä turhaan maksaa ja tämän vuoksi tilaankin lähestulkoon aina pikkuostokseni netin kautta. Tämä tietysti vaatii käytännössä ainakin jonkinlaista Lontoon murteen osaamista mikäli haluaa saada ostamistaan tuotteista jotain iloa. Kaikki kirjat, musiikit ja leffat on mahdollista tilata eri nettikaupoista voi tilata ilman veroja, sillä monet näistä toimivat tietyissä ”veroparatiiseissa” kuten Ahvenanmaa ja Jerseyn saaret. Muistaakseni tämä verovapaus koskee alle neljänkymmenen Euron tuotteita eikä tietystikään äidinkielellämme varustettuja tuotteita saa ainakaan Jerseyn saarilla sijaansa pitävistä puljuista. Nykypäivänä kuitenkin alkaa Lontoon murteen osaaminen olla itsestään selvää ja kaikki nuoremmat omaavat ainakin jonkinlaisen taidon ja sen ylläpitäminen ja kehittäminen on tietysti tärkeää. Myös isommat ostokset kannattaa harkita tekevänsä nettikaupoista, vaikka niissä ei taida ainakaan EU:n sisällä voittaa arvonlisäveroissa.

Mitä taas tulee valtion taloudelliseen tilanteeseen niin taas jälleen kerran puhutaan verojen korotuksista tietyissä asioissa kuten polttoaineissa mikä ei taas mielestäni vähänkään pidemmällä tähtäimellä lisää yhtään verotuloja mm. kuljetusyrittäjien mennessä konkurssiin. Jostain syystä kaikki poliitikot aina korostavat vastuullisuutta, kun ne korottavat veroja vaikka kyseessä on kuitenkin vain ja ainoastaan omien eturyhmien miellyttäminen ja koneiston kulujen maksaminen veronmaksajien varoilla. Alamme kuitenkin elää niitä aikoja jolloin kansalaiset alkavat saada tästä tarpeekseen ja kiertävät verojenmaksua entistä kiihtyvämmällä tahdilla mm. hakemalla alkoholinsa Suomenlahden eteläpuolelta tai Saksasta. Muitakin tapoja on ja viime vuosina on 15000 suomalaista yritystä siirtäneet toimintansa Viroon, joten sama kehitys tulee jatkumaan vielä pitkään ja mahdollisesti kiihtymään jolloin ollaan vielä pahemmassa kusessa kuin aiemmin. Itse pistän toivoni kuitenkin tulevaan sukupolveen eli nykyisiin parikymppisiin, jotka lähinnä ainoastaan vihaavat veroja, joten muutos on tähänkin tulossa, mutta tapahtuuko se pakosta vai vapaaehtoisesti on vielä näkemättä, mutta lähivuosina saamme varmasti esimakua siitä mitä tuleman pitää.

Tässä ajatukseni tästä ajankohtaisesta uutisesta ja ensi viikolla jatketaan pohdintoja.

- TT

Helmikuu 2012 Cash +685€ salkku +9.8% Yhteensä 6670€

Helmikuu tuo pakkaskuukausi joka saa ihmiset odottamaan entistä enemmän kevään ensimmäisiä auringonpaisteita meni allekirjoittaneelta harvinaisen mukavasti. Aika tasaista menoa kaiken kaikkiaan eikä siitä jää paljoa jälkipolville kerrottavaa. Helmikuu tuppaa olemaan allekirjoittaneelle hektisen tammikuun jälkeen hyvää vaihtelua arkeen ja hiihtolomaviikolla joutuu itsekin käytännössä pakkolomalle ”töiden” ollessa telakalla. Ottaen huomioon maaliskuun olevan hyvinkin hektinen allekirjoittaneelle on pikku lepoviikko ihan positiivinen asia.

Tällä kertaa helmikuun reissaaminen tapahtui tuohon etelä-Helsinkiin Suomenlahden toiselle puolen. Tätä nyt ei oikeastaan voi varsinaisesti vielä matkaksi kutsua vaan kyseessä oli pikemminkin lyhyt piipahdus kiertämään kotimaamme järjettömät alkoholiverot taas muutamaksi kuukaudeksi. Kävin myös avustamassa bestmanin hommien vuoksi kaveriani häälastin haussa samalla reissulla. Loppujen lopuksi kyseinen operaatio käy enemmän tai vähemmän työstä eikä pelkkä päiväreissu oikein huvina ole kovin kummoinen ellei sitten aio tinata oikein kunnolla ja tässä tapauksessa sitä ei tapahtunut johtuen kaverini paremman puoliskon läsnäolosta. Yhdessä vaiheessa alkoi jo sen verran polttaa suonissa lähtö jonnekin lämpimään, että harkitsin ihan vakavasti suuntaavani ”hiihtolomalla” lämpöön, mutta totesin sen olevan ehkä kuitenkin liian hankala vaihtoehto kohtuuhinnoin ihan yhtäkkiseltään, joten kärvistelin edelleen täällä kotimaassa.

Mitä taas tulee menoihin niin yllätyksekseni huomasin kuluttavani ennätyksellisen vähän rahaa juuri helmikuussa ja sen vuoksi käteisen määräkin kasvoi huomattavasti huolimatta siitä ettei tuloni olleet kovin suuret vaikkakin aika täsmälleen samat kuin viime vuonna. Urheiluun ei mennyt ollenkaan rahaa tässä kuussa vaikka olin siihen sitä budjetoinutkin. Käytännössä kuitenkin nämä menot siirtyivät ainoastaan maaliskuulle, joten pysyvää säästöä ei kertynyt. Muita yllätyksiä tai budjetin ylityksiä ei oikeastaan sitten ollutkaan helmikuussa, joten menopuoli oli harvinaisen tylsä mikä on tietysti monesti pelkästään hyvä asia. Mitä maaliskuun menoihin tulee niin olettaisin niiden olevan muutamia satoja euroja suurempia kuin helmikuussa jolloin ei ollut tarvetta ostaa matkalippua. Urheiluun meneviä rahoja on vaikeampi budjetoida maaliskuulle, mutta maalis-huhtikuun yhteinen summa on kyllä tiedossani ja se vastaa noin kolmasosaa koko vuoden menoista mikä on tänäkin vuonna aika normaali summa.

Tulopuolella helmikuu jäi noin satasen verran arvioidusta ja se johtui aika pitkälti sekä hiihtoloman aikaisten hommien vähyydestä että tallinnan reissusta jonka seurauksena oli pari ylimääräistä vapaapäivää. Toinen näistä oli lähinnä varmuustoimenpide mikäli reissu olisi lähtenyt käsistä. Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin ihan hyvä saada hieman hengähtää, sillä tulossa on aika hektinen kevät eikä lepohetkiä ole paljoa ylimääräisiä tiedossa. Tuloissa olen viime vuotta vielä noin 150 Euroa jäljessä ja menoissa johtuen ainakin opintolainan lyhentämisen puutteesta selkeästi viime vuotta edellä. Oletettavasti tulot tulevat maaliskuussakin olemaan viime vuotista pienemmät ja varmaan vielä selkeämmin. Tarkoitus olisi sitten ottaa kiinni viime vuotta huhtikuussa ja toukokuussa, mutta saa nähdä miten siinä käy.

Mitä taas tulee osakekauppoihin niin ne on vielä tällä hetkellä vain pilkkeenä silmäkulmassa, sillä en juuri nyt löydä kotipörssistämme ostettavaa riittävän edulliseen hintaan. Käteistä on kyllä kertynyt jo aivan riittävästi, jotta kulut tulevat riittävän pieniksi. Saas nähdä miten käy sitten seuraavina kuukausina, mutta se onkin sitten toinen asia. Kuitenkin hättäilemällä tulee vain kuspäisiä mukuloita ja sijoittamisessa siitä seuraa tappioita. Itse en osaa ajoittaa osakeostoja mitenkään erityisen hyvin enkä usko kovin monien muidenkaan sitä osaavan. Kuitenkin riittävän iso turvamarginaali pitää olla, jotta sijoitus kannattaa ja tällä hetkellä noita turvamarginaaleja ei juuri ole ainakaan omien laskujeni mukaan. Käteisenä rahan säilyttäminen on kyllä tietysti tappiollista ajan myötä, mutta pakko sitä on pitää varalla, jotta pääsee taas ostelemaan. Mitä taas tulee ainoaan sijoitukseeni PKC-Groupiin niin olen sen menestykseen suhteellisen tyytyväinen. Vuoden 2011 tilinpäätös tuli helmikuun puolivälissä ja se kertoo yhtiön suuren yrityskaupan olevan ainakin tällä hetkellä hyvinkin onnistunut AEES-Groupin tuodessa uusia markkinoita Atlantin toiselta puolen. Tämän kaupan suuremman kuvan tulee kertomaan vuoden 2012 kehitys pohjois-Amerikassa. Euroopan tuloskehitys taas on ennalta-arvattavan huonoa ja elektroniikkapuolen myynnin heikkoa. Elektroniikkapuolesta olisi hyvä päästä kokonaan eroon ja toivottavasti siinä onnistutaan tämän vuoden aikana. Osinkoja yritys on jakamassa 5 senttiä lisää (0.60€)viime vuoteen verrattuna. Ostohinnallani 11.66 Euroa tämä tekee noin viisi ja puoli prosenttia.

Kaiken kaikkiaan meno on kohtalaisen tasaista ilman suurempia kohokohtia, mutta osaan kyllä nauttia myös pienistä jutuista joita kohdalleni tulee. Maaliskuun lopussa koittaa mitä ilmeisemmin viimeinen virallinen sählypelini hyvin pitkään aikaan. Tähän syynä on palautumisen hidastuminen joka saattaa johtaa ja on johtanutkin ikäviin vammoihin ja sitä kautta tuloihini. Toinen syy on se etten halua olla pyörimässä siellä muiden jaloissa, joten aikansa kutakin. Voi tietysti olla, että veri vetää taas sorvin ääreen pikkasen tauon jälkeen, mutta toivottavasti järki kuitenkin voittaa siinä vaiheessa. Urheilu on hienoa, mutta näin vanhemmiten siitä tulee myös raskaampaa ja lepohetket ovat entistä tärkeämpiä. Fudiksen pelaamisesta kesäisin en tosin aio vielä luopua vaan ilmoitin itseni taas mukaan täksi kesäksi.

Tässä helmikuun katsaus. Ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä ja menestyksiä!!

- TT